Taiteilija, jota ei tarvitse ymmärtää

Sata vuotta sitten syntynyt Ernst Mether-Borgström asui pitkään Espoossa, Nallepolun taiteilijatalossa, ja espoolaiset tuntevatkin hänet monista julkisista teoksistaan. Espoon modernin taiteen museossa EMMA:ssa on näyttely abstraktista taiteilijasta vuoden loppuun asti. Tässä pieni video, jossa hän itse ja muun muassa Ernst Mether-Borgströmin säätiön puheenjohtaja Leena Lindqvist kuvaavat hänen taidettaan. 

Mether-Borgström ei alun alkaen ollut abstrakti modernisti vaan lähti tähän "junaan" vasta 1950-luvulla. Hän oli tehnyt esittävää grafiikkaa ja maalauksiakin, mutta hän huomasi, että kehittyäkseen taiteilijan on pysyttävä oman aikansa mukana. Muuten hän jäi asemalle harhailemaan muiden jatkaessa junalla eteenpäin.

Katso maalausta intuitiivisesti, kuulostele, mitä värit tuntuvat. Tähän tapaan olisi voinut kehottaa Mether-Borgström, jolle taiteen olemus ei ollut älyllistä. Nappipeli 1961

 

Taiteilija oli väsynyt hänen maalauksiaan katsovien ihmisten kyselyyn, mitä ne merkitsevät. Hän kirjoitti: "Kaikki haluavat ymmärtää taidetta. Mikseivät yritä ymmärtää lintujen laulua? Miksi rakastetaan yötä, kukkia, kaikkea ympärillä olevaa, yrittämättä ymmärtää sitä." Kun tässä hengessä nauttii EMMAn suuriin saleihin aseteltuja maalauksia ja veistoksia, voi aistia säteilyä ja aistia rytmejä, liikettä sielläkin, missä vain värikentät ja viivat täyttävät maalauspohjan. 

Maalauksen nimi on Merenpohja, ja se on vuodelta 1975.

Näyttely täyttää EMMAn betonisalit Ernst-Borgströmin omaan tyyliin - enemmän on enemmän. Täällä on myös hänen veistoksiaan.  

Seinällä vasemmalla Kesä ja oikealla Talvi, molemmat vuodelta 1985. Ne kuuluvat Kajaanin taidemuseon kokoelmiin. Näyttelyyn on lainattu taidetta myös yksityiskokoelmista.

Vaikka Ernst Mether-Borgström korosti intuitiota, hän oli erinomainen, tarkkasanainen kirjoittaja. Näyttelyn yhteydessä julkaistussa kirjassa taidehistorioitsija Leena Lindqvist kuvaa taiteilijan persoonaa, jota vaivasi sairaalloisesta lapsuudesta saakka ulkopuolisuuden tunne: "Vaikka olen tämän elämän keskellä, olen kuitenkin sen ulkopuolella, kykenemättömänä osallistumaan siihen, ja lopulta minun on pakko paeta takaisin yksinäisyyteen." Hän kirjoitti myös: "Taide näkee totuuteen, sydämeen, elämän ytimeen, se on taistelua merkityksettömyyttä vastaan."