Uspenskin katedraali täyttää 150 vuotta

Uspenskin katedraalin ortodoksinen nimi on runollinen: Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty katedraali Helsingissä. Kirkko valmistui 150 vuotta sitten eli 1868 korkealle kalliolle Katajanokalle. Sieltä on hyvä näkymä Engelin piirtämään tuomiokirkkoon Senaatintorilla, ja ihan kuin nämä kaksi kirkkoa kilpailisivat keskenään siitä, kumpi kohoaa korkeammalle.

Uspenskin katedraali rakennettiin vuosina 1862-68. Osa tiilistä saatiin Krimin sodan aikana tuhoutuneesta Bomarsundin linnakkeesta Ahvenanmaalta.

Mielenkiinoinen on tieto, että paikalle oli alun perin suunniteltu palatsia Venäjän keisarille. Kirkko tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä 1827 perustettu Helsingin ortodoksinen seurakunta tarvitsi aikaisempaa suuremman kirkon kasvavalle ortodoksiselle väestölle. Tarpeesta kertoo varmasti sekin, että Uspenskin katedraalin rakentaminen rahoitettiin suurelta osin seurakuntalaisten ja yksittäisten lahjoittajien turvin. Myös Venäjän keisari eli Aleksanteri II lahjoitti tuntuvan summan rahaa kirkon rakentamiseen. 

Sisätilojen koristelu on rikas. Kirkkosali nousee kymmeneen metriin, "taivaaseen".

Katedraalin kullatut sipulin muotoiset kupolit näkyvät kauas niin kuin Helsingin ortodoksisen hiippakunnan pääkirkolle sopiikin. Kupolit symboloivat Pyhän Hengen liekkiä, joka laskeutui apostolien muodostaman Kirkon ylle Pyhän Kolminaisuuden päivänä eli helluntaina. Interiööri ei ole niin iso kuin muhkeasta ulkokuoresta voisi päätellä, mutta tavattoman kaunis se on. Ja on siellä tilan avaruuttakin: neljä jykevää doorilaista pylvästä kannattelevat kymmeneen metriin kohoavaa keskusholvia.

Ikonostaasin on maalannut venäläinen taiteilija-akateemikko Pavel S. Siltsov. Tyylissä näkyy italialaisen klassisen taiteen vaikutus.

Pohjakaavaltaan rakennus on tyypillinen venäläis-bysanttilaisen tyylisuunnan kupolikirkko. Samanlaisia rakenettiin Venäjällä jo 1300-luvulla. Katedraali on rakenettu varhaiskristilliseen tapaan itä-länsi-suuntaan siten, että alttari on idässä.

Kultaajamestari Harri Virtanen tiimeineen kunnostaa ikonostaasin kultauksen.

 

Seiniä täyttyvät rikkaista ornamenteistä, joissa voi nähdä vaikutteita bysantista ja jopa arabikulttuurista. Noin kaksikymmentä metriä leveä ikonostaasi eli ikoniseinä on kullattu. Kultaus on saanut siipeensä kauan sitten tapahtuneen vesivahingon, siivouksen ja muun luontaisen käytön ja kulumisen seurauksena. Nyt juhlavuonna on hyvä aika aloittaa ikonostaasin kunnostus. Sen vaativuudesta kertoo se, että kunnostus kestää kultaajamestari Harri Virtaselta ja hänen tiimiltään seitsemän vuotta. 

 

Seuraa meitä somessa