Millainen lasi samppanjalle?

Millainen lasi on samppanjalle se oikea? Vastaus riippuu siitä, minkä ajan muodin mukaan pöytä katetaan. Aikojen kuluessa on vaihdellut, miten paljon erilaisia laseja eri juomille tarvitaan, ja millaisia ne ovat olleet. 

1950-luvulla nuoren parin peruslasistoon tuli juomalasikulttuuriin johdattavan Lasioppaan mukaan kuulua ”10 arkilasia sekä 5 kappaletta seuraavia lasikokoja: 6 cl (snapsit, sherryt ja muut väkevät viinit), 9 cl (cocktailit, konjakit ja liköörit), 10–12 cl jalaton lasi (grogit, oluet ja mehut)”.

Jos vastaava neuvo olisi annettu 1800-luvun lopulla, se olisi sisältänyt paljon pitemmän listan laseja. Silloin oli muodin mukaista hankkia toistakymmentä erilaista lasia käsittäviä lasistoja. 

Vielä 1800-luvun alussa juomalaseja oli vain rikkailla, eikä niitä luokiteltu juomien mukaan. Yläluokkaisilla päivällisillä ruokailijalle katettiin yksi lasi. Siitä juotiin juomat snapsista viineihin. Juomien välillä lasi huuhdeltiin huuhtelumaljassa. Tavallinen kansa varsinkin maalla ryysti juomansa puisista haarikoista.

Samppanjalasi

​

Vasemalla kristallilasi, Eurooppa 1920-luku, 60 e, Antiikkiliike R. Muuri. Laakea, coupe-mallinen samppanjalasi on nykyisin suosittu. Tyyppiä on käytetty varsinkin Yhdysvalloissa, mutta malli on peräisin jo 1600-luvun Englannista.

Keskellä Anglaise, 1800-luvun loppu, 95 e, Old Times. Huilumainen malli on toinen klassinen samppanjalasityyppi. Anglaise-lasistoa valmistivat keskeiset kotimaiset lasitehtaat 1800-luvun lopulla.

Oikealla Fennia, Karhula 1900-luvun alku, 55 e, Old Times. Tulppaanin muotoinen lasi oli mahdollista luoda vasta, kun katkaisutekniikka kehittyi: kylmäkatkaisussa lasi voitiin katkaista hallitusti ja helposti. Tekniikka yleistyi 1870-luvulla.

Punaviinilasi

​

Vasemmalla Kimmo, Iittala / Riihimäki, 1940-luku, 15 e, Antiikki Maini ja Veli. Kimmo-lasi on valmistettu ravintolakäyttöön. Muodoiltaan selkeänä se sopisi hyvin myös nykypäivän ruokapöydän kattaukseen.

Oikealla biedermeier­mallinen lasi, 1800-luvun loppu, 44 e, Old Times. Puhallettu ja fasettihiottu lasi edustaa 1800-luvun alun tyyppiä, jollaisesta on juotu eri juomia. Myöhemmin se vakiintui pienempänä ryyppylasiksi.

Valkoviinilasi

​

Vasemmalla Kukkahovi, Göran Hongell, Karhula 1951–68, hinta 42 e, Old Times. Kukkahovi-lasistossa yhdistyivät perinteet ja moderni henki. Sarjaa valmistettiin myös ilman koristeluja, jolloin sen nimi oli Hovi.

Oikealla Emma-lasiston vaaleanvihreä malja, Nuutajärvi / Iittala 1900–41, hinta 41 e, Old Times. Vihreä vakiintui pitkäksi aikaa valkoviinilasin väriksi. Alkuaan värin piti peittää valkoviinin epäpuhtauksia.

Seuraa meitä somessa