Elina Teerijoki on ihastunut 1950-luvun muodin naiselliseen pastellimaailmaan. Hän kirjoittaa vintagesta Hopeapeili-lehden mukaan nimetyssä blogissaan. Yllättäen hän löysi kotinsa historiasta yhteyksiä lehteen.
Elina Teerijoen ja hänen aviomiehensä Juri Nummelinin turkulaiskoti pursuaa 1950-luvun tunnelmaa enemmän kuin aikakauden aito lyhyttavaraliike. Kaksilapsinen, toimittajan ja tietokirjailijan töitä tekevä pariskunta tunnetaan intohimoisina keräilijöinä.
Kirpputoriharrastus tuli 15-vuotiaan Elina Teerijoen elämään yksilöllisyyttä haikailevan kiltin tytön kapinana. Vähitellen keräilyn painopiste keskittyi 1950-luvulle, joskin Teerijoki yhdistää mieltymystensä mukaan sekaan myös 1960- ja 1970-lukua.
Muotikeräilijän kaapissa vintage-leninkejä on reilusti yli 60. Parhaat löydöt Teerijoki on tehnyt kirpputoreilta, jotka kannattaa ratsata liki päivittäin arjen asioinnin lomassa. Hinnakkaammissa second hand -liikkeissä hän ei raaski kuluttaa lapsiperheen budjettia – poikkeuksena on turkulainen VintagEija’s erityisinä hemmotteluhetkinä.
− Käytän hyvin harvoin nykyvaatteita. En edes omista farkkuja!
Sen sijaan Elina Teerijoki lähtee kaupungille leidimäisesti kynähameeseen ja villakangastakkiin sonnustautuneena.
Mistä intohimo 1950-lukuun kumpuaa?
− Rakastan vuosikymmenen siroja huonekaluja ja pastellivärejä. Molemmat mummolani sijaitsivat 1950-luvun kerrostaloissa, ja sellaisiin asuntoihin olemme aina uutta kotia etsiessämme päätyneet.
Hiiskun sisarusten jäljillä
Nykyinen koti Turun rautatieasemaa vastapäätä luontuu Elina Teerijoelle kuin nakutettu alkuperäisine, pastelliturkooseine keittiökaappeineen. Luovaa työtä tekevä aviopari arvostaa asuntonsa menneisyyttä.
− Asunnon omistivat aikoinaan Hiiskun naimattomat sisarukset Aune, Kyllikki ja Helka. Kirjailijoina ja toimittajina Turun kulttuurielämässä vaikuttaneet neidit kuuluivat V. A. Koskenniemen kirjalliseen piiriin. Kirjailijan nimikkoseura peri heidän kulttuurikotinsa ja käytti sitä pitkään vain vuosikokoukseensa. Kun muutimme tänne, saimme lunastaa monia Hiiskun neitien tavaroista. Hattujen ohella hallussani on muun muassa heidän nappirasiansa.
Elina Teerijoki vaalii neitien perintöä myös Hopeapeili-blogissaan.
− Hopeapeili-naistenlehti ilmestyi vuosina 1936−1971, ja Aune Hiisku kirjoitti siihen. Kun aloitin vintageen keskittyvän blogini viitisen vuotta sitten, nimesin sen lehden mukaan. Tuolloin asuimme edellisessä kodissamme enkä vielä tiennyt Hiiskuista yhtä paljon, vanhojen aikakauslehtien vaalijaksi tunnustautuva Teerijoki kertoo yllättävästä sattumasta.
On hauska hykerrellä ajatuksesta, että Hiiskun neidit olisivat tyytyväisiä entisen kotinsa nykyisen emännän tyylitajuun. Helmoja kohottavat alushameet, hatturasiat sekä kaulakoruun sointuvat muoviset korvanapit edustavat juuri sitä eleganssia, jota Hopeapeili-lehti suomalaisnaisille esitteli.
Elina Teerijoen vintagevinkit:
Kiinnitä huomiota saumanvaroihin. Usein niitä on niin paljon, että vaatteen saa muokattua istuvammaksi.
Hihattomat ja holkkihihaiset 1950-luvun mekot sopivat lihaksikkaammille nykynaisille. Vyötärönauhaa kannattaa usein pidentää.
Käytä korjausompelijan palveluita varsinkin vaativammissa korjauksissa.
Facebookin vintage-kirpputoriryhmistä voi tehdä loistavia löytöjä. Ne ovat myös mainio paikka kierrättää omia virheostoksia. Laita hyvä kiertämään!
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 3 / 2016.
Elina Teerijoen Hopeapeili-blogi
