Leea-salvan historia ulottuu 1950-luvun alkuun, kertoo somerolaisen ovi- ja ikkunaheloihin erikoistuneen yrityksen myyntijohtaja Jussi Rintala.
Salvan suunnitteli pietarsaarelainen konepiirtäjä ja keksijä Salomon Lillkvist, joka haki keksinnölleen patentin vuonna 1952. Nimensä salpa sai suunnittelijan vaimon mukaan.
Lillkvist myi tuotteensa pietarsaarelaiselle tehtaalle, jota salvan tuotanto työllistikin pitkään.
Jussi Rintalan mukaan salpoja meni suomalaiseen rakentamiseen 7,5 miljoonaa kappaletta. Vientilukuja Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan Rintala ei uskalla arvailla.
Kopiointi kertoi osaltaan suosiosta
Muovituotteena salpa oli uraauurtava – Rintalan mukaan muovimuotoilun edelläkävijä. Yleisin väri oli valkoinen, mutta saatavilla oli välillä myös mustia ja harmaita. Erilaisia malleja oli kymmenkunta.
Tässä rautakaupassa Leea-nimeä on mainittu enemmän kuin kenenkään muun nimeä.
Teemu Tukiainen
Jossain vaiheessa Leean rinnalle ilmaantui tuontikopio.
– Siellä oli olemassa ruotsalainen kopio, jossa ei lue tätä Leeaa. Mun ymmärtääkseni tämä ruotsalainen poistui aika nopeasti markkinoilta patentin vuoksi, Jussi Rintala kertoo.
Salpa säilytti suosionsa 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen sille ei oikein annettu enää arvoa, kertoo porvoolaisen perinnerakentamiseen erikoistuneen rautakaupan kauppias Teemu Tukiainen.
– Kun ovia ja kalusteita purettiin ja vaihdettiin, ne menivät roskiin. Ne hullut vuodet, jolloin paljon tätä tehtiin, osui 1970–90-luvuille, Tukiainen sanoo.
Kysyntä nosti hintaa
Viime vuosien aikana tilanne on muuttunut.
– Tietoisuus on lisääntynyt ja kierrätys on tullut rakennusalallakin muotiin. Tässä rautakaupassa Leea-nimeä on mainittu enemmän kuin kenenkään muun nimeä, sitä on kysytty, Teemu Tukiainen naurahtaa.
– Mutta niukkuutta on. Eniten olen saanut selittää sitä, miksi Leea-salpaa ei ole. Tällä tavalla on eletty vuosia, Teemu Tukiainen jatkaa.
Niistä on kysytty jopa neljääkymppiä kappaleelta.
Teemu Tukiainen
Vanhojen talojen remontoijat ja retron ystävät ovat etsineet salpoja kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja internetistä. Koska hyväkuntoisia salpoja on ollut vaikea löytää, niiden hinta on aika ajoin noussut korkeaksi.
– Itse olen käytetyistä pyytänyt jopa kahdeksantoista euroa, keskimäärin kuitenkin kahdeksasta viiteentoista euroa. Mutta olen kuullut, että niistä on kysytty jopa neljääkymppiä kappaleelta, Tukiainen päivittelee.
Muoto herättää vieläkin intohimoja
Leea-salpojen valmistus ehdittiin välillä kokonaan lopettaa, mutta koska kysyntää tuntui olevan, päätti somerolainen ovi- ja ikkunahelayritys ottaa ne uudelleen tuotantoon keväällä 2015. Tilauksesta salvan saa minkä värisenä tahansa.
Asiakkaat ovat pääasiassa korjausrakentajia, mutta joukossa on myös nuoria perheitä, jotka ovat rakentamassa uutta taloa, Somerhelan myyntijohtaja Jussi Rintala kertoo.
Tää on herättänyt ihmeellisiä intohimoja.
Jussi Rintala
– Jos ajatellaan, että 25-vuotiaat ovat ottaneet omakseen tällaisen muodon, niin onhan se hieno asia. Tää on herättänyt ihmeellisiä intohimoja. Se herättää niitä varmasti vielä kahden – kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, Rintala pohtii.
Rautakauppias puolestaan miettii, voiko Leea-salvasta tulla uusi muoti-ilmiö, muiden suomalaisten klassikoiden rinnalle?
– Kyllä minusta, voisin uskoa tähän. Jos olisin nuorempi mies, voisin lähteä tuonne kalusteteollisuuden puolelle juttusille, Teemu Tukiainen sanoo.
Tukiaisen mukaan salpoja valmistuttaa somerolaisen yrityksen lisäksi toinenkin suomalainen taho, joka tuo salvat maahan Kiinasta.