Nuoren tasavallan taidonnäyte

Eduskuntatalon rakentaminen oli itsenäistyneelle Suomelle tärkeä saavutus. Yhteiskunnallisesti merkittävä rakennus oli myös maamme mittavin kokonaistaideteos. Nyt se on peruskorjattu hienosti alkuperäiseen henkeen.
Täysistuntosalin täyspyöreä muoto oli parlamenttitaloissa harvinainen ja kansainvälisesti uusi ratkaisu. Sali on tyyliltään klassistinen: pylväät ovat lähinnä korittilaista tyyppiä ja kupolikatto tuo mieleen Rooman Pantheonin. Huonekalut ja salin kiinteät kalusteet tehtiin eksoottisesta jakarandasta, joka oli 1920- ja 30-luvun vaihteen muodikas puulaji. Peruskorjauksessa jakarandapinnat puhdistettiin ja lakattiin uudelleen.

Eduskuntatalo rakennettiin vuosina 1926–31, aikana jolloin sisällissota tuntui edelleen poliittisena hermostuneisuutena. Siksi oli tärkeää, että uusi Eduskuntatalo kokosi tasa-arvoisesti yhteen kansan koko poliittisen aatekirjon vasemmalta oikealle. Se eheytti suomalaista yhteiskuntaa.

Vuonna 2015 alkanut talon ­peruskorjaus­ valmistui tämän vuoden syyskuussa. Sen tavoitteena oli varmistaa rakennushisto­riallisesti arvokkaan parlamenttitalon säilyminen tuleville sukupolville. Talosta tuli myös aiempaa toimivampi.
Monumentaalisia marmoriportaikkoja on talossa kaksi. Ne nousevat eteishallista viidenteen kerrokseen. Portaikoissa yhdistyvät eri marmorilajit: porrasaskelmissa on italialaista Carraran alueen vaaleaa calacata-marmoria, pilareissa saman alueen vahvempikuvioista arabescata-marmoria. Porraskaiteet ovat nikkelötyä rautaa ja messinkiä, ja niissä on ajalle ja Eduskuntatalolle tyypillisiä ornamentteja: rosetti ja kantti ja kaari -muotoja.
– Päältä kaikki näyttää hyvin samanlaiselta kuin ennenkin, mutta muun muassa logistiikka eli ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on muuttunut paljon. Muutosten ansiosta saimme esimerkiksi pääaulan palautettua lähemmäksi alkuperäistä pelkistettyä asuaan, kertoo Eduskunnan apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg.
Eduskunnan apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg valitsi lempiteoksikseen talosta Gunnar Finnen reliefit. Niissä on paljon talolle ja rakennusajalle tyypillistä, kuten vaikutteita silloin muodikkaasta Egyptistä. Työt ovat luonteita kuvaavasta sarjasta, tässä Järkkymätön (ylinnä) ja Vaiteliaan arka.
Uusi uljas monumentaalinen rakennus Arkadianmäellä Helsingin Etu-Töölössä ei ollut pelkästään itsenäisen Suomen ja tasavaltalaisen demokratian symboli vaan myös mittava osoitus nuoren valtion taiteellisesta osaamisesta.
Pääarkkitehdiksi valikoitui kilpailun kautta Johan Sigfrid Sirén (1889–1961). Hän oli kuin kapellimestari, jonka johdolla ajan taitavimmat arkkitehdit, taiteilijat, muotoilijat ja käsityöläiset rakensivat Suomen huomattavimman kokonaistaide­teoksen. Sen tyylissä sekoittuivat rakennusaikana muodissa olleet klassismi, art deco ja funktionalismi. 
Eduskuntatalon julkisivun materiaalista käytiin vilkasta keskustelua. Valituksi tuli kotimainen vaaleanpunertava graniitti. Luonnonkivi oli harvinaista julkisivuissa 1920-luvulla, mutta koska talon merkitys oli niin suuri, sitä haluttiin korostaa kansallisella materiaalilla.

Lue koko juttu ja katso lisää kuvia uudesta numerostamme 11-12/2017.

Seuraa meitä somessa