Yksi klassisimmista keräilykohteista Suomessa on hopea, varsinkin vanha ja kotimainen. Moni keskittyy keräämään oman kotikaupunkinsa hopeaa, mikä tekee harrastuksesta paitsi johdonmukaista myös erittäin jännittävää ­ja joskus hieman vailla järkeä olevaa.

Kotipaikkakuntansa hopean kohtaaminen voi nimittäin tulla kalliiksi. Siinä kun helposti maksaa esineestä melkein mitä vain, monesti enemmän kuin oli ensi alkuun ajatellut. Voihan olla, että joku saman henkinen tulee ja nappaa esineen suusi edestä, etkä näe sitä enää koskaan uudelleen.

Vanhoja kotimaisia hopeaesineitä on kuitenkin viime vuosina saanut odottaa huutokauppoihin kieli pitkällä, ja vähissä on ollut tarjonta. Siksi oli virkistävää selata Hagelstam & Co:n huutokaupan hopea-antia syyskuussa.

Hagelstamilla myytyjen hopeoiden perusteella voi päätellä, että vanhan hopean keräilijät ovat yhä iskussaan. Tai ehkä se oli jopa merkki uuden vanhan hopean keräilijöiden sukupolven syntymisestä. Se olisi hieno juttu.

1900-luvun hopeille, varsinkin kattaushopealle, ei sitä vastoin tunnu löytyvät ostajia. Tässä avautuukin kaukonäköiselle ja persoonalliseen tavaraan satsaavalle mainio tilaisuus, puhumattakaan miten käyttökelpoisia monet hopea-esineet ovat ihan arkielämässä. Sitä paitsi, elämässä tarvitaan aina ripaus glamouria, ja sitä hopeasta löytyy.