1950-luvun designista puhuttaessa tulee mieleen selkeät, puhtaat linjat ja yksinkertainen muotoilu. Vastapainoksi, romantiikan nälkään Raija Uosikkinen suunnitteli Kaj Franckin ja Kaarina Ahon astioihin naisellisen Emilia-koristeaiheen. Sarja ollut Arabian tuotannossa vuosina 1957-66. Köynnöksin koristeltuja, lukemattomia yksityiskohtia sisältäviä kuva-aiheita rauhoittaa kuitenkin astiaston mustavalkoinen väritys.
Kerrotaan, että Emilia-aiheiden esikuva on Uosikkisen oma Amerikassa asunut Selma-täti, jonka leppoisaa elämää sarja kuvailee. Hahmoissa on vapaapäivän tunnelmaa, kuvataan kahvikutsuja lehtimajassa, kaupunkimatkailua, loikoilua riippumatossa ja keskenjääneitä puutarhatöitä. On ikuinen sunnuntai.
Emilia on arvailujeni mukaan naimaton nainen, vaikka joidenkin astioiden kuviin on eksynyt mukaan hyvin pukeutunut herrasmies ja pieni lapsikin. Emilia-sarja on luo kuvaa itsenäisestä naisesta, jolla on aikaa hemmotella itseään lukutuokiolla ja mahdollisuus nauttia elämän yltäkylläisyydestä. Uosikkisen mukaan tädillä on kaksi heikkoutta: hatut ja kakut. Emilia-täti vaikuttaa myös keräilijältä: hänen hyllyssään on lukuisia kahvipannuja, jokaiselle viikonpäivälle omansa, hienoja leninkejä ja korkeakorkoisia kenkiä. Hänellä on -kuten profiiliin kuuluukin- myös musta kissa, joka kehrää tyytyväisenä tädin sylissä.

Suvussamme oli myös oma ”Emilia-täti”, joka asui Yhdysvalloissa. 1950-luvulla isäni tilasi häneltä aidot Amerikan farmarihousut, Levikset. Harvinaisuus, jota muut Meilahden Yhteiskoulun oppilaat jameksissaan ihastelivat. Luin tädin kirjeenvaihtoa Suomeen, jossa hän kertoo elämästään aurinkoisessa Kaliforniassa. Henkeäsalpaavasta näkymästä Tyynelle valtamerelle, pienestä puutarhastaan ja appelsiinipuista, joista voi poimia hedelmiä suoraan jälkiruuaksi. Perheen mielikuvissa ”Amerikan-täti” eli elämää, josta sodan runtelemassa ja jälleenrakentavassa Suomessa vain haaveiltiin. Samaan kaukokaipuuseen perustuu mielestäni sarjan lumo.

Setäni kävi tervehtimässä ”Amerikan-tätiä” 1970- ja 1980-luvuilla. Täti oli tuolloin yli 80 vuotias ja asui yksin pienen pienessä nukkavierussa lautarakenteisessa rakennuksessa. Talossa oli oma piha, jota ehkä hyvällä mielikuvituksella saattoi kutsua puutarhaksi. Hän oli työskennellyt viimeisiin vuosiin saakka ja kaikesta päätellen hänen elämänsä oli ollut ulkoisesti varsin vaatimatonta. Kirjeissään täti oli kuitenkin värittänyt sen kauniiksi. Kun katselen Emilia-sarjaani, ajattelen häntä.



Raija Uosikkisen muistokirjoitus HS 15.1. 2004
http://www.hs.fi/muistot/a1364356153482
Linkki Arabian esinehakusivuille, joista voi etsiä mm. Raija Uosikkisen muita koriste-aiheita
http://arabia.kokoelma.fi/hakutulos.aspx