Navigare necesse est - Vain purjehdus on tärkeää.
Olen purjehtinut pienenä lapsena perheeni kanssa vanhalla "itämerikuutosella" ja nuorena parikymppisenä vietin seitsemän vuotta joka kesän, kevään ja syksyn purjehtien purjeveneillä laidasta laitaan. Rakastan purjehtimisen filosofiaa. Kun köydet irtoavat laiturista, ei ole kiire minnekään. Purjehduksessa matkanteko itsessään on tärkeimmässä osassa, vaikka siirrytäänkin paikasta toiseen. Enää en ole purjehtinut vuosiin, mutta aina kävellessäni satamassa minut valtaa kaipuu merelle, tuntemaan tuulen puhalluksen ja suolaiset pisarat kasvoillani.
Purjehduksessa on monta filosofiaa. Vanhojen purjeveneiden, erityisesti puuveneiden, kuten "kuutosten" omistajat muistuttavat jossain määrin intohimoisia antiikkiharrastajia tai keräilijöitä. Ensinnäkin monet kuutosveneet ovat hyvin vanhoja, iäkkäimmät noin satavuotiaita. Ne kantavat historiaa itsessään: edellisten omistajien ja kilpailuvoittojen kautta. Puuveneet ovat "designia", niistä puhutaan pitkälti suunnittelijoiden ja valmistajien kautta -aivan kuten minkä tahansa designesineen ollessa kyseessä.
Vaikka ulkopuoliselle veneet näyttävät päällepäin samalta, on niiden muotoiluun sisällytetty hienouksia, jotka auttavat niitä liikkuvaan sulavammin ja nopeammin vedessä. Eri veneissään sunnittelijat ovat kokeilleet aina uutta pyrkiessään optimoimaan veneitä erilaisiin olosuhteisiin. Koska ne ovat käsityötä, ei yksikään vene ole samanlainen. Veneistä ei sääntöjen mukaan voi tehdä kopioita, vaan yhden piirustuksen mukaan saa nykyään tehdä vain yhden veneen. Replikan eli kopion voi tehdä ainoastaan silloin, kun alkuperäinen on tuhoutunut. Vanhojen veneiden rikkoutuneita tai puuttuvia osia metsästetään ja valmistetaan käsityönä. Tietty pedanttius, aitouden tavoittelu ja vanhan arvostaminen yhdistaa antiikin- ja veneenharrastajia. Rakkaan veneen kunnostukseen käytettyjä työtunteja tuskin kannattaa laskea.
Parhaimmillaan purjehtiminen on sulaa nautintoa, mutta joskus se on kamppailua paitsi meren voimia myös itseä vastaan. Kilpailut eivät -yhden kokemuksen jälkeen- olleet koskaan minun juttuni, mutta ymmärrän myös niitä joille kilpaileminen on tärkeä osa purjehdusta. Kyse on pitkästä prosessista, jossa valmistelu, suunnittelu, strategian hiominen, varusteiden huolto ja miehistön haaliminen ja yhteispelin rakentaminen on näkymätön osa kilpailua. Kilpailupaikalla tapahtuva vesillelasku, mittaukset, dokumenttien tarkistus ja lopulta lähdön sähköinen tunnelma nostaa adrenaliinin huippuunsa. Rannalta katsottuna kaikki näyttää niin helpolta: purjeveneet vain ryhmittymät kauniisti ja liikkuvat toisensa lomitse kilpailun alettua. Todellisuudessa kyseessä on ankarasta kamppailusta, toisen "tuulen varastamisesta" ja miehistön saumattomasta yhteistyöstä, jota veneen kippari kuitenkin johtaa.
Suomessa on tällä hetkellä maailman isoin klassisten kuutosten laivasto, eli lähes 40 venettä. Klassisilla kuutosveneillä on oma kilpaluokkansa 6mR joka kisaa tänä vuonna Suomen etelässä, Hangossa, maailmanmestaruudesta 2-9. elokuuta. Ilmottautuminen on yhä auki, mutta jo nyt tulossa on 50 venekuntaa. Kisoissa on tarjolla historiaa ja kuninkaallista loistoa. Kisoihin saapuu nimittäin kilpailemaan Espanjan emerituskuningas Juan Carlos puolustamaan mestaruuttaan. Siellä voit ihailla myös vanhoja venekaunottaria, esimerkiksi kaikkien aikojen legendaarisinta Sparkman & Stephensin suunnittelemaa 6mR-venettä "Goosea", joka ei ole vieraillut Suomessa sitten 1950-luvun.
Mikäli kiinnostuit kuutosista ja kilpailuista, kannattaa ehdottomasti saapua elokuussa Hankoon ihailemaan upeita veneitä ja nauttimaan merellisen Hangon tunnelmasta. Toivottavasti pääsisin tänä kesänä kokemaan purjehduksen iloa myös mereltä käsin.
