Erään porilaistyömiehen kuolinpesän perunkirjoituksessa vuodelta 1880 hänen jäämistönsä arvoksi oli ilmoitettu 51 silloista markkaa. Hautajaiskustannukset olivat taas 85 markkaa eli selkeästi enemmän kuin pesän arvo. Jäämistöön kuului: "sänky sänkyvaatteineen, pöytä, seinäkello, 2 pinnatuolia, rukki, kirvesmiehen kirstu, juomatynnyri, ämpäri ja 3 pyttyä, kottikärryt, kelkka, patajalka ja rautakauha, sirppi, rautalapio, työvaatekerta, lakki ja liivit, 2 paitaa, silkkiliina, villashaali, 2 villavaatekertaa ja villapaita (kuluneita), öljytakki ja sydvesti (sade/kalastajanhattu), pari saappaita ja pata."
Oman tutkimukseni yksi päähenkilöistä on pappi. Hän oli esimerkki ns. "Uuden polven papista", jolle yhteiskunnan kurjimmat olivat niitä tärkeimpiä, joiden sielujen puolesta taisteltiin. 1800-luvun lopulla puhuttiin "langenneista", joka oli varsin laaja käsite pitäen sisällään eri tavoin yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneet mm. alkoholistit, prostituoidut ja vankilassa olleet. Hän oli tulevan vaimonsa kanssa perustamassa 1880-luvulla "Kurjien Kappelia", jonne paitsi langenneet, mutta myös yksinäiset saattoivat tulla. Myöhemmin hän koki suurta tuskaa haudatessaan tällaisia yhteiskunnan unohtamia.
Tietyt asiat eivät muutu sadassakaan vuodessa. Valokuvanäyttely "Yksin viimeisellä matkalla" kertoo oman aikamme yksinäisten hautajaisista, niistä joissa kukaan muu kuin kanttori ja pappi eivät olleet paikalla -ja kuvaaja Trond H. Trosdahl. Näistä hautajaisista on Oulunkylän kirkon aulassa esillä mustavalkoisista kuvista koostuva näyttely, jonka kävin katsomassa. Vaatimaton esillepano sopi teemaan.
Näyttely herätti minussa paljon ajatuksia. Tuli surullinen olo. Mitä tapahtui? Millainen oli yksinäisen elämä? Miksi hän jäi yksin? Oliko yksinäisyys valinta vai pakko? Oliko yksinäinen ollut aina yksin? Rakastettiinko häntä edes joskus?
Mieleeni tuli Joulun suosikkielokuva "Ihmeellinen on elämä", jonka opetus on se, että tietämättämme vaikutamme ja kosketamme omalla elämällämme myös toisia ihmisiä ja heidän elämäänsä. Sivuamme toinen toistemme arkea ja kohtaloita päivittäisten toimiemme ja valintojemme kautta, usein tiedostamattamme. Jokaisen kuvan äärellä pohdin, millaisen jäljen tämä henkilö jätti itsestään? Ja myös sitä, miten pienillä asioilla voimme ilahduttaa jonkun toisen yksinäistä elämää.
Kuvat Trond H. Trosdahlin näyttelystä
Näyttely "Yksin viimeisellä matkalla" on 3-31.5. galleria-kahvila Aulassa Oulunkylän kirkolla
Auki: ma-to 8-20, pe 8-15 , la 10-18 ja su 9-15.
Vapaa pääsy
