Sain kutsun vierailulle viehättävän keräilijäpariskunnan Virpin ja Pasi Rytkösen luokse. Asunto oli täynnä Kumelan lasia, erityisesti "Sirkku Kumelan ajalta", 1950-luvulta 1970-luvulle. Pääsin kylään puolivahingossa, sillä varsinaisesti pääsin todistamaan keräilijäpariskunnan sekä heidän suuren idolinsa lasitaiteilija Sirkku Kumelan lämminhenkistä kohtaamista.

Valtava, yli 600 esineen kokoelma oli syntynyt varsin lyhyessä ajassa, vain parin viime vuoden aikana. Tosin keräily on ollut todella tehokasta: messut, osto-ja myyntiliikkeet sekä kirpputorit olivat tulleet tutuiksi. Myös netissä toimivat erilaiset myynti- ja kierrätysryhmät ovat olleet hyviä paikkoja löytää Kumelan lasia.

Haastetta keräilyyn on tuonut se, että tietoa Kumelasta ei ole paljon. Suomen Lasimuseon julkaisema Oy Kumela -Lasimaalaamosta tehtaaksi" on toki hyvä perusteos. Netissä tietoa Kumelasta on kuitenkin varsin vähän, mutta pariskunta kertoo, että Facebookin erilaiset lasinkeräilijöiden ryhmät ovat sitävastoin olleet antoisia.

Kumelan myyntiedustajia varten painettu luetteloita ei ole virallisesti julkaistu missään, mikä tekee keräilystä vielä astetta vaikeampaa, onneksi luetteloita onkin saatu toisilta keräilijöiltä kuvakopioina. Vaikka vanhat Kumelan luettelot ovat hyvä tietolähde, mutta harmillista kyllä, niihin ei ole aina merkittynä esineen suunnittelijaa.  Lasitehdas teki myös joitain tuotteita niin pieniä valmistuseriä, ettei niitä luetteloitu edes myyntiedustajia varten.

Kysyessäni parhaita löytöpaikkoja keräilijät katsovat toisiaan. Vastaus on ympäripyöreä, sillä eihän niitä kannata paljastaa. "Keräilyyn kuuluu olennaisena osana löytämisen riemu ja niitä riemunkiljahduksia on kuulunut lähinnä  Päijät- ja Kanta-Hämeessä, Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Lasiesineitä on tarjolla paikoissa, joissa lasitehtaita on ollut ja niiden vanhoja työntekijöitä. Tosin he kyllä tietävät, mitä ovat myymässä eikä edullisia löytöjä ole helppo tehdä". Virpi muistuttaa. EBayn kautta Kumelaa on ostettu valtameren takaakin, Armando Jacobinon "Lättähattu" kulkeutui Rytkösille Tenneseestä asti.

Mielikuva "edullisesta Kumelasta" on keräilijöiden mukaan väärä. Kirpputoreilta voi toki tehdä löytöjä myös kohtuulliseen hintaan. Osto-ja myyntiliikkeissä, lasiryhmissä ja messuilla Kumelan esineiden hintataso on ihan verrattavissa vastaaviin muiden lasitehtaiden esineiden hintoihin. Anonyymi Kumelan maljakko versus anonyymi Riihimäen tehtaan lasiesine pyörivät suurinpiirtein samoissa hinnoissa.

Kysyessäni, mistä keräily alkoi, Virpi kertoi, ettei hän aiemmin ole ollut mikään keräilijä, astiatkin ostettiin milloin mistäkin ja ne koostuivat "sekalaisesta seurakunnasta". Muutama vuosi sitten pariskunta ihastui kuitenkin  klassiseen Kumelan kynttilänjalkaan, esineeseen, josta Kumela on ehkä tunnetuin. Kynttilänjalkoja alkoi pikkuhiljaa kerääntyä lisää ja lopulta niitä oli yli kolmekymmentä.

Kumelan tuotannossa on pariskuntaa viehättää lasin värikkyys. "Se näyttää myös hyvältä vitriineissä ja värikkäillä esineillä sisustaminen on varma valinta." pariskunta sanoo. Esineitä myös käytetään. Saapuessani vierailulle Virpin ja Pasin kotiin, meille tarjoiltiin kuohuvaa Kumelan laseista, juhliin ja illanistujaisiin katetaan Kumelalla. Osa kokoelmasta on kuitenkin vain ns. "vitriiniesineitä".

Pariskunnan Kumelan kokoelma on ainutlaatuinen. Muita yhtä innokkaita Kumelan keräilijöitä pariskunta tietää muutaman. Kumelaa löytää siis vielä varsin hyvin. Kiinnostus Kumelaa kohtaan on kuitenkin ilmiselvästi nousussa, muutkin ovat alkaneet nähdä Kumelan lasiesineiden kauneuden. "Uskallan väittää, että Kumelan esineet tulevat vielä valloittamaan suomalaisten sydämet." Virpi ennustaa.

Kysyessäni laajan kokoelman suosikkia, Virpi epäröi. "Jokainen esine on tuottanut iloa.", hän kertoo. Kun kysyin, puuttuuko kokoelmasta mitän, vastasi Pasi pontevasti "Kyllä puuttuu: Kumelan opaalivihreä "Keila" maljakko, Sirkku Kumela-Lehtosen POK-sarjan tarjoilukulhot ja tuhkakuppi, Sirkku-sarjan lasistoa ja Jacobinon parfyymipulloistalila ja vihreä. Näitä on vielä niin paljon, että kyllä riittää etsittävää."

Keräileminen on pariskunnan yhteinen juttu. Pariskunta on ns. uusiopari ja he naurahtavat, että Kumelan keräily on heidän "yhteinen lapsensa". Yhteinen intohimo keräilyyn toimii varmasti parisuhdetta yhdistävänä tekijänä. Ei sitä muuten ajettaisi pitkiä matkoja yhdessä lasiesineiden perässä. "Viikonloput ovat saaneet ihan uuden merkityksen, kun alamme jo maanantaina suunnittelemaan seuraavan viikonlopun kiertuetta. Keräilyn kautta olemme tutustuneet myös uusiin paikkakuntiin, joissa emme ole ennen käyneet. Ja keräilyn kautta olemme myös tutustunut todella fiksuihin ihmisiin, joista on muodostunut myös todellisia ystäviä ja tukijoita."

Vierailuni yhteydessä Pasi kertoi, miten töiden jälkeen oli pikaisesti yksin pyörähtänyt kirpputorilla, josta oli löytänyt Kumelan esineen muutamalla eurolla. "Ostanko?" Hän kysyi puolisoltaan. Ja tekstiviestillä ja myönteinen vastaus tuli salamannopeasti monen huutomerkin kera.

Tutustu myös Virpi Rytkösen  istagram-tiliin virpimariar, joista blogin kuvatkin on napattu.

• Kumela on vuonna 1937 kolmen veljeksen Toivo, Oiva ja Ilmari Kuménin (myöh. Kumela) perustama lasitehdas.
• Sirkku Kumela-Lehtonen, Ilmari Kumelan tytär on tehtaan ainoa vakituinen muotoilija.
• Tehtaalle on työskennellyt mm. Runar Engbom, Maija Carlson, Armando Jacobino, Eero Sallinen, Jan Salakari ja Toivo Karjalainen.
• Oy Kumela myytiin Humppilalle vuona 1976.

Kiitokset Nani Jarjis, Helena Hornborg puolisoineen Sirkku Kumela-Lehtonen sekä Virpi ja Pasi Rytkönen