Armi elää -elokuva on yksi 81-vuotiaan ohjaajan Jörn Donnerin parhaita elokuvia. Se valottaa Armi Ratian persoonaa mutta ei kerro paljon Marimekosta. Hehkeitä kankaita ja lennokkaita leninkejä kaipaava voi pettyä. Kaipaajia voi olla koko liuta. Meitä oli vajaa salillinen keski-ikäisiä naisia katsomassa vasta ensi-iltaan tullutta elokuvaa, ja aika monella oli jotakin Marimekkoa päällä. Laskin omani: villamekko ja nahkalaukku. Takin sentään oli tehnyt Vuokko.
Kun kyseessä on näytelmäelokuva, ilmaisu on tiivistä ja vetävää. Armi perustaa yrityksen, Armi suunnittelee kankaan, Armi matkustaa New Yorkiin, pettyy rakkaudessa, yrittää itsemurhaa, provosoi, itkee, säteilee. Jos käsityksesi pääosan esittäjästä Minna Haapkylästä on eteerinen ja hento, luulot karisevat. Hän esittää erinomaisesti ristiriitaista voimanaista, joka ei kuvia kumarra mutta ei myöskään säästä läheisiään. Armin aviomiestä Viljo Ratiaa esittävä Haapkylän ex-mies Hannu-Pekka Björkman saa viiniä päälleen ja haukut useammankin kerran.
Marimekon kankaita ja vaatteita vilahtelee muutamassa kohtauksessa. Erityisesti yrityksen alkuvaiheen hätkähdyttävän graafiset ja rohkeat kankaat tulevat mainiosti esille. Eräässä kohtauksessa Armille esitellään hilpeitä tasaraitatrikoita, jotka toimitusjohtaja on jo vetämässä tuotannosta, kunnes kuulee että ne ovat jo kaupoissa ja että niistä on tullut suuri menestys.
Näyttelijä Minna Haapkylä on kertonut haastatteluissa hakeutuvansa tuottajakoulutukseen voidakseen tehdä näytelmiä ja elokuvia vahvoista, itsenäisistä naisista. Tämä on sellainen, ja lisää maailmaan mahtuu.
