Fiskarsin Fiskamin-astiat heijastelevat 1960-luvun tulevaisuudenuskoa. Pastori ja työyhteisövalmentaja Mikko Aalto on kerännyt niitä kokoelman, joka lienee maailman kattavin.
Kipot ja kupit hehkuvat tuttuakin tutumpaa oranssia, eivätkä muodotkaan näytä vierailta. Mikko Aalto on kerännyt vinon pinon Fiskarsin melamiinisia Fiskamin-astioita, joiden värisävy tuo välittömästi mieleen Fiskarsin sakset. Oranssi väri ujuttautui Fiskaminien myötä osaksi suomalaisten arkea jo vuosia ennen kuin maailman kuuluisimmat sakset tulivat markkinoille vuonna 1967.
Kotoisan oranssin lisäksi Fiskamineja on valmistettu lukuisissa muissa väreissä. Lähes kaikkia niitä löytyy myös Aallon kokoelmasta.
Ensimmäiset Fiskamininsa Aalto osti kymmenisen vuotta sitten kirpputorilta.
– Olen aina ollut esteetikko, mutta vaikka vartuin designesineiden ympäröimänä, kiinnostuin muotoilusta keräilymielessä vasta 50 vuotta täytettyäni. Fiskamin puhutteli minua, koska sen pelkistetty muotokieli muistutti minua lapsuudestani ja nuoruudestani, Mikko Aalto kertoo.
Sitten Fiskamin vei mennessään, ja nyt Aallon lähes tuhannen esineen kokoelma lienee maailman kattavin.
Aivan täydellistä kokoelmaa tuskin edes pystyy keräämään, ja juuri siinä piilee Aallon mukaan Fiskamin-keräilyn kiehtovuus.
– Fiskaminiin kuuluu ainakin 120 erilaista osaa marmeladirasiasta tuhkakuppeihin, mutta osien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Sarja on todellinen runsaudensarvi. On iloinen yllätys löytää uusia osia tai värimuunnelmia, joita en tiennyt olevan olemassakaan, Aalto hehkuttaa.
Tehokasta ja edullista
Fiskars alkoi valmistaa melamiinisia Fiskamin-astioita Tammisaaren tehtaassaan 1960-luvun alussa. Tuotteiden muotoilusta vastasi Olof Beckströmin kokoama tuotantoryhmä. Beckströmin lisäksi tiimiin kuului kaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta valmistunutta nuorta suunnittelijaa, Gittan Landström (nyk. Kokko) ja Mattias Ingman, jotka jalostivat Beckströmin ideat valmiiksi tuotteiksi.
Funktionaalisuus ja tuotannon tehokkuus viitoittivat muotoilua, joten Fiskaminit ovat muodoiltaan yksinkertaisia ja siten myös helppoja valmistaa. Tämä näkyi myös edullisena kuluttajahintana – Fiskaminit olivat kaikkien ulottuvilla.
Sarja on monessa mielessä aikansa lapsi. Astiat valmistettiin ajan muotimateriaalista, edullisesta muovista, ja niiden värit heijastelevat ajan riemukkaan tulevaisuudenuskoista ilmapiiriä.
– 1960-luvun Suomessa elettiin kylmän sodan aikakautta pelottavan suurvallan naapurissa. Siitä huolimatta tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkain mielin. Sotakorvaukset oli maksettu, ja viimein oli aika elää normaalielämää. Arki haluttiin täyttää kirkkailla väreillä, ja tähän tarpeeseen Fiskamin vastasi, Aalto kuvailee.
Kymmenen perusväriä
– Oranssi, lime, punainen ja valkoinen olivat yleisimmät värit, keltainen, ruskea, grafiitinharmaa, tummanvihreä ja sinertävänvihreä sekä violetti niin sanottuja erikoisvärejä. Erittäin harvinaisia värejä ovat puolestaan marjapuuronpunainen ja neonvihreä, Aalto luettelee, ja vielä lisääkin värejä löytyy.
– Yksi hienoimmista hetkistä Fiskaminin parissa oli, kun löysin uniikin väriyhdistelmän. Vihreän ja keltaisen sävyissä loistava kulho on kokoelmani kruununjalokivi. En tiedä, miksi tällainen värimuunnos on tehty. Kyse voi olla värivirheestä, kokeilusta tai yksittäisen työntekijän päähänpistosta.
Edulliset ja riemunkirjavat Fiskaminit levisivät etenkin etelärannikon tuntumassa asuvien suomalaisten koteihin. Munakuppia lukuun ottamatta kevyet Fiskaminit ovat pinoutuvia, joten ne mahtuvat pieneen tilaan. Niinpä niistä tuli suosittuja kesämökki-, vene- ja asuntovaunukäytössä.
Valkoista Finlandia-taloon
Oivallinen ja ajanmukainen Fiskamin kiinnosti paitsi kodeissa myös yrityksissä. Arjen lisäksi Fiskaminit ovat liittyneet juhlahetkiin. Valkoinen väri otettiin tuotantoon alun perin Finlandia-taloa varten. Yksi jos toinenkin suomalainen muistaa särpineensä konsertin väliajalla kahvia muovikupista, jonka asettina toimi suorakaiteen muotoinen leivokselle sopiva lautanen.
Moni yritys teetätti Fiskamineja omalla logollaan. Aallon kokoelmasta löytyy esimerkiksi Raision tehtaan kuppeja ja Boston-savukemerkin tuhkakuppi.
Yritysten logoilla varustettujen astioiden lisäksi Fiskarsin omaan tuotantoon kuului kuvioituja astioita. Osa koristekuvioinneista on Mattias Ingmanin käsialaa. Jotkut kuviot ovat ruotsalaisen Stig Lindbergin kynästä, jotkut taas saksalaista perua.
Kuviot siirrettiin astioihin saksalaisella Ornamin-tekniikalla. Se oli Ornamin-Fabrikation für Kunststoffverzierungen GmbH -tehtaan kehittämä patentoitu tekniikka, jossa melamiinituotteisiin tehtiin koristekuvioita erityiskalvon avulla.
Yrityksen lisenssioikeuden vuoksi astioihin merkittiin Fiskarsin logon yhteyteen aina myös teksti Fiskars-Ornamin.
Tuotanto tyssäsi vuoden 1973 öljykriisiin, jonka seurauksena öljypohjaisen muovin hinta nousi liian korkeaksi. Sitä ennen Fiskaminia ehdittiin kuitenkin tuottaa valtavia määriä.
Taas muodissa
Muovin arvostus laski vuosien saatossa, ja eilisen suosikkiastioita alettiin kärrätä kaatopaikoille. Retrobuumin myötä ihmiset ovat kuitenkin löytäneet jäljelle jääneet Fiskaminit uudelleen.
Nykyään Fiskaminien hinnat vaihtelevat mallista ja väristä riippuen 10–70 euron välillä.Originaalipakkaus nostaa hintaa.
– Moni saattaa ostaa niitä kirpputorilta mökki- ja retkikäyttöön, mutta laajemmassa mitassa tämä taitaa olla ennen kaikkea harvojen keräilijöiden juttu, Aalto kertoo. Hän itse jakaa intohimonsa hyvän ystävänsä kanssa ilman kilpailua.
Kovin yleinen keräilykohde Fiskamin ei kuitenkaan ole. Aallon aktiivinen keräilyvaihe päättyi hänen kirjoittamaansa kirjaan Fiskamin – värien synty (My Generation Oy 2014), jota varten hän haastatteli sarjan suunnittelijoita.
Nykyisin Aalto etsii ainoastaan virhepainoksia ja muita harvinaisuuksia.
– Fiskaminien keräilemiseen liittyy kuitenkin olennaisesti myös se, että jo olemassa olevista esineistä voi nauttia. Maalla käytän Fiskaminejani päivittäin. Silloin ne tuovat väriä elämään ja toimivat kuin pieni piristysruiske.
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 3 / 2016. Katso täältä lisää numeron aiheista.
Näyttely Mikko Aallon kokoelmasta on esillä helsinkiläisessä Astialiisa-liikkeessä 31.3. asti.
