Harri Koskinen: Tapio Wirkkala oli maailman paras muotoilija

Muotoilija Harri Koskinen kuratoi Tapio Wirkkalan näyttelyn on Espoon EMMAan. Hän kertoo haastattelussa ajatuksiaan Wirkkalasta.

Näyttelyn kuraattorina on toiminut muotoilija Harri Koskinen. Ultima Thule -sarja vuodelta 1968 on hänen suosikkejaan Wirkkalan tuotannosta.

Tapio Wirkkalan (1915–85) tuotanto on hämmästyttävän monipuolinen ja runsas. Muotoilun jättiläisen kädenjälki ulottuu kaikille suomalaisille tutuista arkipäivän käyttöesineistä, kuten Iittalan laseista, viinapullojen etiketteihin ja modernin muotoilun huippuihin sekä monumentaalisiin vaneriveistoksiin.

Muotoilija Harri Koskisen (s. 1970) kuratoima näyttely esittelee Tapio Wirkkalan elämää ja työtä kollegan ja nykymuotoilijan silmin. Mitä uutta näyttely tarjoaa?

– Aikaisemmissa Wirkkala-näyttelyissä on ollut joko kronologinen tai eri materiaaleihin perustuva esitystapa. Itse halusin painottaa enemmän visuaalisuutta ja esineiden välistä vuoropuhelua, Koskinen sanoo.

Hän halusi näin tuoda esille Wirkkalan kaksi puolta: teollisen sarjatuotannon ja kuvanveiston.

– Wirkkalan muotoilu on monivaiheista, se alkaa piirretyistä luonnoksista tai veistetyistä malleista ja jatkuu monina prosesseina valmiiseen työhön asti. Teollinen suunnittelu on aina myös kompromissien tekemistä, mutta veistoksissa on enemmän vapauksia.

Suokurpat vuodelta 1975 ovat Tapio Wirkkalan taidetta. Nämä linnut ovat maalattua puuta, mutta Suokurppia valmistettiin myös pronssista.

Tapio Wirkkala ei välittänyt tähtikultista

– Tiesin jo entuudestaan, että Wirkkala on lahjakas piirtäjä ja veistäjä, mutta näyttelyn myötä arvostan hänen taitojaan vielä aikaisempaa enemmän. Selkäpiitäni on suorastaan kutkuttanut, kun olen ymmärtänyt hänen taitavuutensa eri materiaalien hallitsijana, Harri Koskinen sanoo.

– Ihailen häntä myös siksi, että vaikka tuotanto oli massiivisen runsas, taso säilyi aina korkeana. Hän oli maailman paras muotoilija.

Suomalaisiin 1950-luvun muotoilijoihin on liitetty sankarimyytti.

– Sitä on vaikea yhdistää Wirkkalaan. Hän oli aidosti juureva ihminen, jolle tähtikultti ei merkinnyt mitään. Hän kyllä suunnitteli yrityksille eri puolilla maailmaa ja osasi toimia kansainvälisissä ympyröissä. Hän esimerkiksi osasi hyödyntää Lapin luontoa muotoilussaan. Silti hän oli aina omanlaisensa maanläheinen persoona, Koskinen sanoo.

Tapio Wirkkalan suvereenia piirustustaitoa voi nähdä etiketti-, postimerkki ja rahaluonnoksissa. Viiva elää myös viivahiotuissa lasiesineissä ja vaneritöissä luoden rytmisyyttä ja dynaamisuutta.

– Wirkkala teki käsillään aina, vapaa- ajallaankin. Hän oli saanut koristeveistäjän koulutuksen, mutta oli siinä varmasti myös jotain kotoa perittyä, olihan hänen isänsä taiteilija-kuvanveistäjä Ilmari Wirkkala.

Koskenkorva-pullon etiketin Tapio Wirkkala suunnitteli 1961. Abstrakti kuvio koristi pulloa monta vuosikymmentä.

Ultima Thule tiivistää Tapio Wirkkalan muotoilufilosofian

Harri Koskista puhuttelee Wirkkalassa myös ”jalouden aste”. Suunnittelutyötä leimasi yksityiskohtien oivaltavuus ja viimeistely, oli kyse käyttöesineestä tai uniikista taideteoksesta. Ultima Thule -sarjaan tiivistyy paljon Wirkkalan muotoilufilosofiaa.

– Se on saanut innoituksensa Suomen talvisesta luonnosta, mutta suunnittelussa piti myös ratkaista, kuinka peittää silloisista raaka-aineista johtunut lasimassan vaihteleva laatu. Wirkkalan ratkaisu oli tehdä pinnasta röpelöinen. Näin hän käänsi haitan eduksi, Koskinen kertoo.

– Wirkkala nähdään usein luonnosta inspiraationsa ammentaneena muotoilijana, mutta enemmän hänellä on töitä, joissa suunnittelu on lähtenyt geometriasta tai abstraktista ilmaisusta. Hän oli tavattoman kiinnostunut materiaalikokeiluista varsinkin lasissa.

Ultima Thule syntyi 1968, ja Wirkkala kaiversi ensimmäiset grafiittimuotit itse. Aikojen saatossa sarjan pintakuvio on vaihdellut, mutta nykyajan tuotanto edustaa Wirkkalan näkemystä.

Finnair otti Ultima Thulen käyttöön ensimmäisessä luokassa 1969, kun se aloitti suorat lennot Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta New Yorkiin 1969. Näin lasit markkinointiin tehokkaasti maailmalle. Sarja puhutteli myös suurta yleisöä, ja siitä on tullut yksi rakastetuimpia lasisarjoja Suomessa. Ultima Thule on edelleen Iittalan tuotannossa.

Harri Koskinen EMMA:n uudessa Aukio-näyttelytilassa. Takana näkyvät Triennale-valaisimet Wirkkala suunnitteli vuonna 1951. Nyt ne ovat Artekin uustuotannossa.

STILL / LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective 22.4. asti Espoon modernin taiteen museo EMMAssa. Katseluvarasto-tilassa on pysyvänä näyttelynä esillä Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelmia. www.emma.museum 

Juttu on julkaistu pitemmässä muodossa Antiikki & Designissa 1/2018. Katso täältä lisää numeron sisällöstä.

Seuraa meitä somessa