Keramiikan zen-mestari

Keramiikkataiteilija Kyllikki Salmenhaara oli suomalaisen designin kultakauden mestari, jonka uran lennon katkaisi onnettomuus. Fiskarsissa on esillä laaja Salmenhaaran 100-vuotisnäyttely.

Kyllikki Salmenhaara dreijasi pullot hyvin ohuesta kivitavarasta. Ne palkittiin Milanon triennaalissa 1951 hopeamitalilla.

Kyllikki Salmenhaaran (1915–81) keramiikkateoksista valtaosa uniikkeja, ja ehkä siksi hän ei ole yhtä tunnettu kuin monet Arabian käyttöesineiden suunnittelijat. Nyt esillä oleva näyttely tarjoaa hyvän tilaisuuden tutustua Salmenhaaran kädenjälkeen. Hän hioi tekniikkansa ja ilmaisunsa zen-mestarin tasolle, jolloin esineet syntyivät kuin itsestään.

Hän valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolta, ja sen jälkeen häneen vaikutti suuresti harjoittelu tanskalaisen kemisti-insinöörin Nathalie Krebsin perustamassa Saxbo-keramiikkayrityksessä. Krebsin kiinnostus kupari- ja rautalasitteisiin sekä Kiinan Song-kauden (960–1279) keramiikkaan tarttui Salmenhaaraan. Krebs korosti, että keramiikan perusta on materiaalien ja tekniikan varma tuntemus ja hallinta.

Kyllikki Salmenhaara teki kokeita häränverilasitteella niin kuin moni muukin 1950-luvun suomalainen keraamikko. Lasite perustuu kuparin värin muutokseen poltossa, mutta oikean värin saaminen on vaikeaa.

Toinen tärkeä vaikuttaja oli englantilainen Bernard Leach. Hän perusti 1920-luvulla yhdessä japanilaisen Shoji Hamadan kanssa keramiikkapajan, jossa tekemisen filosofia pohjautui zen-buddhalaisuuteen: keraamikko valmisti esineensä itse alusta loppuun, jopa saven kaivamisesta lähtien.

Pyrkimyksenä oli luoda universaalia muotokieltä ja kunnioittaa luonnonmateriaalia, jota ei saanut leikata tai peittää paksulla lasitteella. Muodon tuli syntyä materiaalin ehdoilla ja niin täydellisellä tekniikan hallinnalla, että se tuli tiedostamattomasti. Tämä näkyi Salmenhaaralla saman muodon toistamisena, millä hän pyrki yhä yksinkertaisempaan ja puhtaampaan muotoon.

Kyllikki Salmenhaaran huippuunsa kehittyneet dreijaustaidot pääsivät oikeuksiinsa vaativissa suurissa ja veistoksellisissa esineissä, kuten tässä ”lentävässä lautasessa”, 1957.

Suomessa lahjakkaan keraamikon tie vei tuohon aikaan väistämättä Arabialle, jonka taideteollisuusosastolla Salmenhaara aloitti 1947. Ensin hän dreijasi pääasiassa muitten suunnittelemia töitä. Vuonna 1950 hän siirtyi taideosastolle.

Hän oli mestari saven käsittelijänä, ja hänen dreijaustaitonsa huippua olivat ”lentävät lautaset”, suuret painovoimaa uhmaavat veistokselliset maljakot, joissa tuntuvat elävän ikiaikaiset muodot.

Salmenhaara ei tyytynyt Arabian valmiisiin massoihin ja lasitteisiin, vaan halusi tehdä ne itse järjestelmällisten kokeiden pohjalta. Hän sekoitti kivitavaramassaan samottia (poltettu tulenkestävä savi), joka lisäsi keramiikan primitiivistä alkuvoimaa.

Lasituksissa kukkivat maaperän metallioksidit ja ruosteen roiskeet. Lasitteet valuvat esineiden pinnoilla kuin hehkuva laava tai rusottavat kuin kalliot auringossa ihmeellisine sävyineen.

Salmenhaaran töitä oli esillä muun muassa Milanon triennaaleissa, joissa ne saivat palkintoja: 1951 hopeamitali, 1954 kunniamaininta, 1957 grand prix ja 1960 kultamitali.

Viimeiset työnsä Salmenhaara teki kaulitsemalla. Nämä ”kirjeet” tai ”kietaisut” olivat vuosikymmeniä kestäneen väsymättömän työn tuloksia, vaikka ne näyttävät syntyneen vaivattomasti.

Keraamikkouran taiteellisen lennon keskeytti lähes käsittämätön onnettomuus. Kyllikki Salmenhaara eli luovinta aikaansa 1960-luvun alussa, kun savimassaan joutunut ruostunut partakoneen terä viilsi hänen sormiaan. Hän joutui luopumaan dreijaamisesta, joka oli hänen taiteellisen ilmaisunsa ehdoton väline.

Onnettomuuden jälkeen Salmenhaara keskittyi opetustyöhän. Kaj Franck kutsui hänet Taideteollisen korkeakoulun keramiikkaosaston lehtoriksi ja johtajaksi 1962. Suomen ensimmäisenä taideteollisuusalan taiteilijaprofessorina hän toimi 1970–73 ja taidekeramiikan yliopettajana vuoteen 1981.

SS-kuppi Arabialle 1957 on yksi harvoja Kyllikki Salmenhaaran teolliseen tuotantoon suunnittelemia esineitä. Suosittua kuppia tehtiin eri tavoin koristeltuna vuoteen 1969.

Lue koko juttu uusimmasta Antiikki & Designista 1/2016. 

Kyllikki Salmenhaaran 100-vuotisjuhlanäyttely jatkuu 28.2. saakka Fiskarsin Ruukin Kuparipajassa, www.fiskarsvillage.fi

Seuraa meitä somessa