Suomalaisten seinille tulivat 1950-luvulla taiteilijatapetit eli modernit mallit, joita muotoilijat ja taiteilijat suunnittelivat tapettitehtaiden kilpailuihin. Nyt vuosikymmenen tyyli on taas muodissa. Katso tästä 10 ajan tapettia!
Tapeteilla on Suomessa pitkät perinteet. Suomi oli tapettiteollisuuden kärkimaita jo 1800-luvun lopulla, ja 1900-luvun alussa tapetoiminen oli joka kodin harrastus. Vaikka funktionalismi nosti sisustusihanteeksi vaaleaksi maalatut seinät, koteja tapetoitiin Suomessa innokkaasti vielä 1950-luvullakin. Silloin kuitenkin makutottumukset muuttuivat modernimpaan suuntaan.
Tapettiteollisuus vastasi haasteeseen tuomalla markkinoille nuorten mutta nimekkäiden muotoilijoiden ja taiteilijoiden suunnittelemia niin sanottuja taiteilijatapetteja.
Uutta oli myös se, että mallit valittiin suunnittelukilpailuiden kautta. Vuodesta 1953 lähtien suurimmat suomalaiset tapettitehtaat, etunenässä Pihlgren & Ritola, Sandudd sekä Tampereen Tapettitehdas Osakeyhtiö, järjestivät kaikille avoimia suunnittelukilpailuja.
Pelkistettyä ja räväkkää
Taiteilijatapetit olivat osa sodanjälkeistä muotoilun ja sisustuksen modernisaatiota. Samaan tapaan kuin muussakin tavaratuotannossa, myös tapeteissa nuori suunnittelijapolvi astui esiin ja vei suunnittelua ennakkoluulottomasti uuteen suuntaan. Ne löysivät nopeasti asiakkaansa.
Kärkisijoille kilpailuissa kirivät nuoret, uransa alussa olevat muotoilijat. He piirsivät yksinkertaisia malleja: viivoja, ruutuja, raitoja ja pehmeän orgaanisia ornamentteja.
Pelkistettyjen mallien lisäksi tehtaat ottivat valikoimiinsa myös räväkämpiä ja värikkäämpiä tehostetapetteja. Niillä tapetoitiin vain huoneen yksi seinä.
Väitöskirja tulossa
Tutkija Minna Tuulas-Inkinen työstää parhaillaan väitöskirjaa näistä suomalaisista 1950-luvun taiteilijatapeteista. Aihetta ei ole aiemmin laajalti kartoitettu tai tutkittu.
– Kilpailuja järjestettiin vuosien 1953 ja 1968 välisenä aikana. Palkittuja oli kymmenittäin ja heidän joukossaan oli paljon muilta aloilta tuttuja sunnittelijanimiä.
Lista on vaikuttava: tapeteistaan palkittiin muiden muassa keraamikot Birger Kaipiainen ja Rut Bryk, kalustemuotoilijat Ilmari Tapiovaara ja Olof Ottelin, tekstiilisuunnittelijat Kirsti Ilvessalo, Eva Taimi ja Ritva Kronlund, graafikko Erik Bruun, valaisinmuotoilijat Yki Nummi ja Lisa Johansson-Pape sekä muotoilijat Börje Rajalin, Tapio Wirkkala, Antti ja Vuokko Nurmesniemi, Kaj Franck ja Eero Rislakki.
– Osa suunnittelijoista on jäänyt tuntemattomiksi. Heidänkin osuutensa on hyvin mielenkiintoinen, Tuulas-Inkinen sanoo.
Myös designyritykset teettivät 1950-luvulla omia tapettimallejaan. Esimerkiksi Artekilla ja Marimekolla oli omat mallistonsa. Niiden suunnittelijoina olivat yritysten omat muotoilijat tai luottosuunnittelijat. Artekille malleja piirsivät muiden muassa Elissa Aalto ja Li Englund, Marimekolle Maija Isola.
Vaikutteet ajan muotoilusta
1950-luvun tapettisuunnittelussa oltiin hyvin ajan hermolla. Vaikutteet aikakauden muusta muotoilusta, kuvataiteesta ja muiden pohjoismaiden tapeteista näkyvät selvästi, Minna Tuulas-Inkinen sanoo.
Vaikka suunnittelijakunnassa oli mukana suomalaisen muotoilun kärkikaarti, suhtautuminen tapettien kaltaiseen koristeellisuuteen oli kuitenkin kaksijakoista.
– Tapettikilpailut saivat kyllä näkyvyyttä mediassa, ja sisustamisen ”hyvän maun vartijat” suosittelivat niitä. Silti tapetteja ei kelpuutettu esimerkiksi muotoilun virallisiin edustusnäyttelyihin, ja niitä kritisoitiin joissakin lehtikirjoituksissa.
Innostus tapeteilla sisustamiseen ja tapettisuunnittelukilpailuihin hiipui 1960-luvulla. Sanduddin vuonna 1968 pitämä suunnittelukilpailu jäi viimeiseksi.
Nykyään tapetit ovat taas muodissa, ja monia vanhoja malleja on otettu uudelleen tuotantoon.
Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 3/2015. Katso täältä numeron muista aiheista.
Onko sinulla aitoja, vanhoja 1950-luvun tapetteja tai niihin liittyviä muistoja? Tutkija Minna Tuulas-Inkinen ottaa mielellään vastaan tietoja aiheesta osoitteeseen minna.tuulas@gmail.com
