Bomanista Gardbergiin

Helanderin viikonlopun huutokaupassa myytiin kansallisesti kiinnostavaa esinekulttuuria.

Huutokauppojen näytöt ovat parasta viihdettä esinekulttuurista kiinnostuneelle, mutta niissä käymiselle on myös vakavampi tarkoitus. Vain kokeilemalla voi tietää talonpoikaistuolin kunnon, nähdä itämaisen maton oikean värin ja mahdolliset korjaukset, tuntea tiikkihuonekalun viimeistelyn tai hopealusikan painon. Fyysinen kontakti esineeseen on välttämätön.

Helanderilla oli myynnissä useita Turussa toimineen Bomanin tehtaan 1930-­50-luvun huonekaluja. Niistä näki, että tehtaan linja on ollut laadukas. Huonekalujen muodoissa on pehmeyttä ja ryhtiä, viimeistely on huolellista. Tehdas käytti paljon jalavaa, joka oli suosittu huonekalujen materiaali 1940–50-luvulla. Voimakkaasti kuvioinen jalava on sopinut hienosti Bomanin muuten selkeälinjaisiin kalusteisiin, se antaa niihin ripauksen eleganssia. Voisiko kotimainen huonekaluteollisuus käyttää jalavaa jälleen?

Sänkypari on Bomanin tuotantoa 1940-luvulta, materiaali jalava, vasarahinta 100 e.

Boman ei kuitenkaan pyrkinyt valmistamaan luksusmööpeleitä rikkaiden lukaaleihin. Päinvastoin. Carl-Johan Boman suunnitteli kauniita mutta käyttökelpoisia ja edullisia kalusteita ahtaisiin ja vähävaraisin suomalaiskoteihin.

Bomanin huonekaluissa näkyvät funktionalismin vaikutteet, mutta ne ovat on hienostuneempia ja klassisemmin värittyneitä kuin tuon ajan kotimainen huonekalumuotoilu yleensä. Mahtoiko sillä olla vaikutusta, että Carl-Johan Boman oli valmistunut 1906 sisustusarkkitehdiksi Berliinin kuninkaallisesta taideteollisuusopistosta? Kaikesta huolimatta Bomanin tehtaassa syntyi 1930–50-luvuilla Suomen kauneimpia huonekaluja.

Huutokauppojen näytöt ovat mahtavia tilaisuuksia nähdä yhdellä kertaa esineitä eri ajoilta. Ja huomata, että hyvä muotoilu on ajatonta. Bertel Gardbergin suunnittelema hopeapikari olisi kuin puhdasta empireä yli kahden sadan vuoden takaa, ellei se olisi vuodelta 1974. Armas Hutrin kala-aiheista veistosta voisi helposti pitää 20-luvun klassismiin kuuluvana, mutta 1922 syntynyt taiteilija on tehnyt sen todennäköisesti 1950-luvulta.

Armas Hutrin veistos (kork. noin 20 cm), vasarahinta 110 e. Pikari, Bertel Gardberg, Kultakeskus 1974, vasarahinta 155 e.

Helanderilla oli myös kauniita talonpoikaistuoleja, jollaisia näkee antiikkimarkkinoilla yhä harvemmin. Tuolit ovat Pohjanmaalle tyypillisiä, samalla tavalla koristeleikattuja selkälautoja on tehty ainakin Evijärvellä. Tuolien runsas koristelu viittaa siihen, että ne ovat aikanaan olleet morsiuslahjoja. Tuolit ovat renessanssin aikana kehittynyttä tyyppiä, mutta ne ovat syntyneet jonkun taitavan tekijän käsissä 1800-luvulla. Tuolit myytiin 160 euron vasarahinnalla. Joku onnellinen sai näin arvokasta kulttuuriperintöä edullisesti.

Pohjalaiset talonpoikaistuolit, vasarahinta 160 e.

PS. Seuraavassa Antiikki & Design -lehdessä (ilmestyy 16.3.) tarkastelemme Ajankuva-sarjassa vanhoja valokuvia makuuhuoneista. Niissä näkyy eri aikojen kalustemuotia.

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.