Visavuoren Ylätalossa tuoksuu joulu: maustekakut, piparit, sahramipullat ja metsäinen kuusi. On vuoden pimein aika, sisällä täytyy ensin tottua hämärään ennen kuin näkee kunnolla. Mutta mitä kummaa? Mikä karvainen otus aikoo juuri kähveltää kahvipöydän herkkuja?
Kahvipöydän kähveltäjä ei ole yksin: Visavuoreen on rantautunut kokonainen retkue nallekarhuja joulun viettoon. Tunnelma on kuitenkin varsin rauhallinen, sillä liki satavuotiaat nallevanhukset pitävät huolta siitä, että nuoremmat eivät suotta villiinny. Mutta aina kun valvoa silmä vähän välttää, ovat makean persot pikkunallet uteliaina tutkimassa pöydän antimia.
Visavuoren joulukotiin on saatu tänä jouluna esille ja joulua viettämään 21 yksityisen keräilijän nallea. Nallet ovat vanhoja tai uusvanhoja keräilynalleja. Vanhimmat ovat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja uusimmat viime vuodelta. Uudet nallet ovat nimenomaan keräilijöille teetettyjä, numeroituja kappaleita, joita tehdään vain rajoitettu määrä.
Visavuoren nallet kertovat tarinaa siitä, miten nallekarhut ovat muuttuneet vuosien saatossa. Karhuleluja on aina ollut, mutta 1900-luvun alussa karhulelut muuttuivat liikkuvaraajaisiksi, istuviksi ja inhimillisemmiksi leluiksi ja niistä tuli entistä suositumpia. Vanhimmilla karhuilla oli pitkät kuonot ja raajat, ja ne oli tehty mohairvillasta. Sodat ja pula-aika muuttivat materiaalit halvemmiksi, ja samalla materiaalin säästämiseksi kuonot ja raajat lyhenivät. Toisen maailmansodan jälkeen massatuotannon aikakaudella lelujen materiaalit ovat muuttuneet keinokuiduiksi, pestäviksi ja kestäviksi.
Nallelelujen maailmanvalloitus alkoi yhtä aikaa vuonna 1902 sekä Saksassa että Yhdysvalloissa, kun kaksi eri leluvalmistajaa toisistaan tietämättä keksi uudenlaisen nallelelun. Saksassa 1880-luvulla aloittanut lelutehdas Steiff, joka on edelleenkin olemassa, keksi eläintarhan karhunpentuja katsellessaan idean liikkuvaraajaiseen, pehmoisen suloiseen nalleleluun.
Erityisen hieno on kuitenkin tarina siitä, kuinka nallelelu keksittiin Yhdysvalloissa: presidentti Theodor "Teddy" Roosevelt oli saapunut vuonna 1902 Mississippiin neuvotteluihin, ja virallisen ohjelman lomaan oli järjestetty myös karhujahti. Metsästäjät eivät kuitenkaan nähneet karhuista vilaustakaan, joten järjestäjät päättivät sitoa puuhun kiinni yhden vangitun mustakarhun, jotta presidentti Roosevelt saisi ampua sen. Roosevelt kuitenkin kieltäytyi tehtävästä vedoten siihen, ettei voisi koskaan sen jälkeen enää katsoa lapsiaan silmiin.
Tapaus sai valtavasti huomiota ja New Yorkissa sekatavarakauppias Morris Michtom pyysi liikkeeseensä pehmeitä kangaseläimiä ommellutta Rose-vaimoaan valmistamaan lelukarhun, joka muistuttaisi karhunpentua. Michtom asetti lelukarhut kauppansa ikkunaan ja laittoi niiden eteen kyltin "Teddy´s bear". Leluista tuli jättimenestys ja ne saivat nopeasti jäljittelijöitä.
Visavuoren joulun vietto sujuu rauhaisasti. Makeanhimoa ja uteliaisuutta lukuun ottamatta nallekarhut ovat varsin maltillista väkeä. Mutta jokohan paketit saisi aukaista – vai onko pakko odottaa aattoon asti?
Visavuoren Nallemainen joulu 18.12.2016 asti. Visavuoren museo, Valkeakoski. www.visavuori.com
