Uniikkeja kirppislöytöjä

Eräs lempikirppiksistäni on Toinen Kierros Espoon Tapiolassa. Se on mukavasti päivittäisen kauppa- ja lastenhaku-reittini varrella, joten siellä tulee poikettua varsin tiheään. Olen usein myynyt siellä myös omia- ja lasteni pieneksi käyneitä vaatteita, leluja ja pienesineitä.

Piipahdin sinne viime tiistaina ja yllätyin jälleen kerran iloisesti. Myynnissä oli paljon Arabiaa, uutta ja vanhaa. Osa myynnissä olevista tuotteista oli Arabian tehtaan Ara- ja Käsinkoristamo-osastojen uniikkitöitä, mahdollisesti koekappaleita tai ns. ruokatuntitöitä, ja osa oli selkeästi tilaustöitä.

Vuonna 1929 Arabialle perustettiin "Kauniimpaa arkitavaraa"-osasto. Vuonna 1932, Kurt Ekholmin tullessa Arabian taiteelliseksi johtajaksi alettiin Arabian tuotanto eriyttää sekeämmin käyttö- ja taide-esineisiin. Lisäksi perustettiin oma erityinen ARA-osasto, jossa yhdistyi sarjatuotanto sekä käsinkoristelu. Tarkoitus oli luoda arkeen ylellisyyttä ja kasvattaa kuluttajien esteettistä tajua. Kansa kun tykkäsi enemminkin "rimpsua rimpsun päälle"- koristelusta kun yksinkertaisesta ja selkeästä.  Kuluttajien "huono maku" oli muutettava valistuksen ja taide-osastojen tarjoamien vaihtoehtojen kautta kohti "oikeaa, hyvää makua". Kaikki eivät seisseet mm. Helge Forsbegin, Kurt Ekholmin tai myöhemmin Kaj Franckin yksinkertaisia koristeita tai koristuksettomuutta suosivien ajatusten takana. Olga Osol esimerkiksi koki tehtäväkseen dekoratiivisyyden kautta tuoda iloa ja valmistaa myös sitä, mitä yleisöä jo valmiiksi miellytti.

Koristeet olivat myös välttämättömiä jo pelkästään sen vuoksi, että niillä saatettiin ajanmukaistaa vanha malli, mutta myös peittää astian virheitä. Käsinkoristamo-osasto, myöhemmin taideteollisuusosasto, perustettiin vuonna 1943, osastoa johti Olga Osol. Teollinen koristelu eriytettiin muusta koristetuotanosta vuonna 1952.

Ihana lastenkuppi

 

Eräältä pöydältä kasasin sylini täyteen ihania monivärisiä  käsinmaalattuja lautasia. Ne eivät näyttäneet kuvioiltaan tutuilta, mutta olivat selkeästi ammattilaisen maalaamia. Sen tunnisti paitsi lennokkaasta, taidokkaasta siveltimenkäytöstä, myös siitä, että maalaus oli lasitteen alla ja nimikirjoituksen yhteyteen oli lisätty käsinmaalaamalla Arabia.

Eräässä lautasessa oli myös vuosiluku 1943. Kyse on mahdollisesti Arabian tehtaan koekappaleista, joissa on kokeiltu erilaisia lasituksia, mahdollisia väriyhdistelmiä ja erilaisia koristekuvioita. Toisaalta kyseessä voi olla myös ns. ruokatuntityö. Kolmantena vaihtoehtona saattaa olla myös jonkinlaiset tilaustyö, sillä esimerkiksi "Klaus"- lautasia oli useampi kappale, lisäksi oli lautasia, joihin oli kirjoitettu erään suvun sukunimi.

Näiden lautasten tekijänkin uskoin tunnistavani. Lautasten koristeissa oli selkeää Svea Granlundin henkeä. Rakastan hänen talonpoikais- kesti- ja pirttisarjaansa, ja mielestäni tunnistin hänen lennokkaan tyylinsä.

Svea Åman/Granlundin nimikirjoitus oli epäselvä. Siitä kuitenkin tunnistaa SÅG- nimikirjaimet.

 

Pirttisarjaa on valmistettu 1951-56, lautasen malli on FF
Toinen tunnettu Granlundin työ on 1920-luvulla tehty Seitsemän veljeksen L3 kulhosarjan koristeet, jokaiselle veljekselle omansa.

Svea Åman (1901-1988) palkattiin Arabialle vuonna 1923. Hänen työnsä painottui koristeisiin: monogrammeihin sekä tilauskoristeisiin. Alussa hän työskenteli Lisa Jäderholm-Snellmanin assistenttina yhdessä Olga Osolin kanssa. Hän suunniteli myös astioitakin, mm. RE-mallin kahviastiaston. Svea avioitui Arabialla myös työskennelleen Elmar Granlundin kanssa. Liitto päättyi lyhyeen Elmarin kuollessa traagisesti auto-onnettomuudessa jo vuonna 1936. Ikävä kyllä löytämäni tiedot taiteilijasta ovat sangen vähäisiä. Olisi mielenkiintoista tietää hänestä lisää.

Svea Granlundin tyyli on arkista ja viehättävää, lautaset ovat todellisia malliesimerkkejä Arabian lanseeraamasta iskulauseesta "kauniimpaa arkitavaraa". Löytämäni esineet vastasivat varmasti helppotajuisuudellaan myös suuren yleisön mieltymyksiä; Granlundin kuvaama aihepiiri oli kotoista, maalaisromanttista, kansantajuista ja helposti lähestyttävää.

 

Kolme pienempää lautasta. Alin muistuttaa talonpoika-ja kestisarjoja, jota valmistettiin Arabialla 1950-luvulla ja on mahdollisesti jopa niihin kuuluva. Lautasmalli AR, jonka on suunnitellut Kaarina Aho

Käsinmaalatuissa uniikkilautasissa on jotain samaa kuin rakastamassani käsimalatuissa saman aikakauden lasiesineissä. Kädenjäljissäkin saattaa olla jotain tuttua; tulihan Arabian tehtaille, Olga Osolin johtamalle Käsinkoristamo-osastolle töihin ammattilaisia Kupittaan, Keran ja Kauklahden tehtailta. Syyt astioiden ja lasiesineiden koristeluihinkin olivat osittain samat: raaka-aineet olivat huonoja ja koristeet peittivät virheitä ja epätasaisuuksia. Arabian historiasta kertovassa kirjassa "Arabia Keramiikka, Taide, Teollisuus", mainitaan, miten vuonna 1946 Arabialla jouduttiin turvautumaan käsinmaalattuihin raitakoristeluihin, koska tehtaan painokuvavarasto oli käytännössä lopussa. Kirpputorilta löytämäni esineet sijoittunevat tähän vaiheeseen.

Latoessani lautasiani tiskille, tuttu kirpputoria pitävä kauppias kertoi, että myöhästyin hieman. Myyjällä oli ollut vaikka mitä aarteita alkaen Tynellin valaisimista mitä uskomattomimpiin Arabian uniikkituotteisiin. Vähän harmitti. Mutta olivathan nämäkin ihania. Ja jätin kirppikselle vielä muutaman ihanuuden teidänkin löydettäväksenne.

Tässä lautasessa lasite on hieman krakeloitunut.
Hauska talvimaisema.
Onnellisin olin tästä "Klaus"-lautasesta. Se on rakkaan kummisetäni nimi. Ajattelin antaa sen hänelle lahjaksi.

 

TOINEN KIERROS

os. Länsituulentie 1, A-rappu, K1 Kerros

Kirppis toimii paitsi itsepalvelukirppiksenä, jonne voi tuoda omaan pöytään tavaroitaan myyntiin, myös palvelumuotona, jossa kirpputori hinnoittelee ja myy tuotteet myyjän puolesta. Myyjä pääsee tällöin hieman helpommalla.

 

Lähde: Arabia: Keramiikka, Taide, Teollisuus

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.