Monelle mariskooli henkii suomalaisuutta. Todellisuudessa sen tarina on varsin monimutkainen. Itse asiassa se ei taida olla alunperin suomalainen lainkaan.
Mariskoolihan on nykyään Armi Ratian perustaman Marimekon yksi tunnetuimpia sisustusartikkeleja. Todellisuudessahan tämä jo designikoniksi muotoutunut tuote ei ole "Marimekon" suunnittelema. Toisin kuin moneen muuhun suomalaisten rakastamaan designesineeseen, tähän ei yhdistetä suunnittelijaa lainkaan. Miksi näin?
Julkista tietoa on kertomus ajalta, jolloin vanha skoolimalli keksittiin ottaa uudelleentuotantoon Marimekolle. Tähän tarinaan, joka on osaltaan jo kanonisoinut Mariskoolille "elämää suuremman historian", liittyy Bökars, vanha ullakolta löytynyt sokeriskooli, saaristo, Suomen suvi, pitkät illalliset ja luova innovatiivinen ilmapiiri. Tieto idean alullepanijasta vaan vaihtelee. Eräs tarina kertoo skoolin "jälleenlanseerauksen" Marimekon lahjaesineenä olleen Risto-Matti Ratian, toinen Vuokko Nurmesniemen ja kolmas Armi Ratian itsensä ideoima hanke.
Skoolin alkuperä on kuitenkin todennäköisesti Saksassa. Eräs keräilijä kertoi joissain kuvastossa sen nimetyn "Germaniaksi". Sen alkuperäistä suunnittelijaa ei varmaan koskaan saada selville. Suomalaiset lasitehtaat varsin surutta kopiovat eurooppalaisten tehtaitten tuotantoa omiin katalogeihinsa. Varsinaista tuotesuojaa ei tuolloin tunnettu. Kun katalogeja 1800- luvun lopulta ja 1900-luvun alusta tarkastelee, huomaa, miten myös eri tehtaat Suomessa kopioivat toinen toisiltaan.
Useimmat puristelasimuotit ostettiin ulkomailta. Esimerkiksi Iittalan viinilasimallit kopioitiin aluksi kokonaan ulkomailta. Varhaisten lasien nimiinkään ei pidä paljon luottaa; sama malli saattoi saada eri nimen tehtaasta riippuen. Toisaalta esimerkiksi niin kutsuttu Bakkarat-malli löytyy useankin eri lasitehtaan kuvastosta ja lienee maailman yleisin puristelasimalli. Sillä, missä menee vaikutteiden napsimisen ja kopioinnin raja, ei ollut silloin samaa merkitystä kuin nyt.
Esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista saapui Suomeen myös paikallisia lasinhiojia, lasinpuhaltaja- ja muottimestareita, jotka toivat paitsi osaamistaan, myös suoria vaikutteita entisestä kotimaastaan. Näistä mestareista osa teki myös omia muottejaan, joissa tosin monesti oli lähes suoria lainauksia tai vahvoja vaikutteita ulkomaisista esikuvistaan. Eräs taitava muotintekijä oli ruotsalainen F. A. Andersson (1841-1931), joka aloitti Iittalalla, mutta siirtyi jo vuonna 1883 Nuutajärven palvelukseen. Hänen siirryttyään Nuutajärvelle Iittala osti muotteja Ruotsista sijainneesta muottitehtaalta sekä Rauman lasitehtaan jäämistöstä. Vanhimpien lasiesineiden suunnittelijaa on vaikeaa saada selville; heidän nimeään ei välttämättä kirjattu katalogiin suunnittelemiensa tuotteiden yhteyteen.
Mistä tuo suomalaisuus Mariskoolin yhteydessä sitten muodostuu? Se kuuluu osana klassiseen "marimekko perheeseen", ja ollut osana rakentamassa suomalaisia koteja arjessa ja juhlassa. "Skoolista" on vuosien saatossa tullut paitsi osa Marimekkoa, myös osa meitä suomalaisia, jotka olemme saaneet niitä joulu-, ylioppilas- rippi- ja häälahjana. Esineen ikonisuus ja asema suomalaisuuden symbolina onkin sitä, että se on tullut osaksi tätä kulttuuria, osaksi meitä. Esineen alkuperällä tai suunnittelijalla ei taida olla niin suurta merkitystä enää tässä vaiheessa. Itse asiassa tarkemmin tarkasteltuna moni meidän "suomalaisena" mieltämämme asia on taustaltaan jotain muuta.
Myös kysymys aitoudesta Mariskoolin yhteydessä nousee usein pinnalle. Ehkä kysymystä aitoudesta on hyvä tarkastella myös edellisen valossa, ja pohtia, mikä on aitouden määre, millä mittarilla puhutaan aidosta ja kopiosta.
Ole tarkkana, mikäli kaikki merkit eivät täsmää, kyse ei ole välttämättä kopiosta, olet voinut kohdata kirpputorilla myös "oikeasti aidon" vanhan, nykyisen Mariskoolin esikuvan.
Kiitos kuvista ja avusta Susanna Thiel Designmuseolta, Lotta Lappalainen Fiskarsilta, Retronomi Oy ja Mariskoolien asiantuntijat ja keräilijät <3
Ps. Íittalan sivuilta löytyy Mariskooleihin liittyvä linkki eri väreihin ja valmistusvuosiin. Tosin sekään ei ole ilmeisesti aivan täydellinen, siitä puuttuu joitain harvinaisuuksia kuten koe-erät, esimerkiksi opaalinkeltainen väri.
TIETOPAKETTI:
- Marimekko paperitarra on ollut käytössä vuodet 1965-1980
- Marimekko Silkkitarra on ollut käytössä vuosina 1980-2004.
- Osasta Mariskooleja saattaa löytyä myös Nuutajärven tarra joko hopeapohjainen tai kirkas läpinäkyvä
- Mariskoolista voi löytyä myös Arabia Finn Chrystal-tarra
- Mariskoolista voi löytyä myös pieni sininen Arabian kruunutarra
- Osassa Mariskooleja on Sarpanevan suunnittelema i-tarra, jonka malli sekin on vaihdellut.
- Tarran puuttuminen ei kerro välttämättä aitoudesta, onhan se saatettu irrottaa tai sitten siirtää epäaitoon.
- Aidossa Mariskoolissa on muotista aina kolme saumaa.
- Pienissä Mariskooleissa on aina stanssi pohjassa.
- Nyrkkisääntönä on, että lämpimän värisen lasin valmistaminen on vaativampi prosessi kuin ns. kylmien sävyjen. Värin tasaiseksi saaminen on haastellista ja valmistusprosessissa tarvitaan usein käsityötä. Vaativa valmistus tuottaa myös paljon hylkyjä, jotka osaltaan nostavat tuotteen hintaa.
- Erityisesti punainen väri on haasteellinen ja sitä on valmistettu vuosien saatossa eri menetelmin. Punaisen värin raaka-aineet ovat perinteisesti olleet kalliita. Iittalan nykyinen väri "karpalo" on Iittalan kemistien kehittämä tekninen innovaatio.
- Keräilijöiden keskuudessa korkeisiin hintoihin kohoavat värikkäät mattamärit (ei mattakirkas) mm.mattaluumu ja mattamusta. Arvokkaampia mattapintaisia Mariskooleja väärennetään paljon. Aidon erotat siitä, että vain ulkopinta ja pohja ovat mattapintaisia, sisäosa ei koskaan.
- Suosittuja värejä keräilijöiden markkinoilla ovat myös oranssi, kaikki opaali- ja neodyymivärit.
- Keräilijät metsästävät erikoisuuksia: ns. ruokatuntitöinä tehdyt muotoilut kuten mariskoolista venyttämällä tehty kakkutarjotin ovat haluttuja.