Puuttuva palanen

Rakastan kierrellä Antiikki, taide- ja keräilymessuilla. Sen tietävät jo monet tututkin. Olen saanut sukulaisiltani ja ystäviltäni erilaisia toimeksiantoja: yksi etsii sinikukallista Arabian Veera-sarjaa, toinen  Metsäkukkia, kolmas "yksikätistä rosvoa"... Vanhojen astioiden, kirjojen, lasiesineiden metsästys on oma hauska taiteenlajinsa. Tuntuu pieneltä lottovoitolta, kun perintöastiasto täydentyy yhdellä kupilla tai kahvikannun puuttuva kansi pilkistää "löytölaarista". Aina kannattaa pitää silmänsä auki. Ja kysellä myyjiltä. Joskus odotus palkitaan.

 

Vanhempieni kesähuvilalla on vanhoja Riihimäen lasin vihreitä vesilaseja. Ne ovat kestäneet hyvin yli 50 vuotta, mutta aina olisi hyvä olla muutama ekstrapari. Löysin parin messuilta Hildan & Huldan osastolta. Sitä ilon tunnetta!

 

Myös näitä Franckin Sointukuppeja löytyy samaiselta mökiltä, mutta lisäparien osto jäi toiseen kertaan. Kauniit kupit on kuvattu Ari Tervon osastolla.

 

 Minun keräilyni ei ole kovin järjestelmällistä. Joskus ihastun esineisiin, vaikka niitä ei olisikaan riittävää määrää meidän seitsenhenkiselle perheellemme. Ostin Fidasta Kaj Franckin lasisia lautasia viime vuonna. Meillä oli ennestään saman sarjan isoja ja pieniä juomalaseja. Kirpputorilöytöjä nekin. Viimein löysin lisää lautasia Kaapelitehtaan  Antiikki Taide ja Keräilymessuilta. Nyt lautasia alkaa olla sopiva värisuora elävöittämään kattausta.  Niistä on kiva tarjoilla kakkua tai vaikkapa sushia.

Puuttuukohan vielä joku väri? Punainen ?

 

Jotkut esineet ovat  vaikeammin löydettävissä. Perin mummiltani kauniin Arabian maustehyllyn. Sen yksi laatikoista on rikkoutunut aikojen saatossa. Olen metsästänyt siihen ehjää "Sokeri"-laatikkoa useiden vuosien ajan. Antiikkiliikkeissä ja keräilymessuilla koitan aina pitää silmäni auki, josko sellainen sattuisi vastaan. Viikonlopun messuilla mieheni bongasikin koko röykkiön puuttuvia laatikoita, tosin ruotsiksi. Mietin tovin, sopisiko "Socker" suomalaisten "Riisiryynien" ja "Jauhojen" kaveriksi ja päätin odottaa vielä hetken. Kyllä se oikea vielä sattuu vastaan.

Kaarinalaisen "Rakkaat esineet"-osastolta löytyi maustehyllyyni osasia.

 

9-10.1. 2016 Kaapelitehtaalla pidetyiltä Antiikki, Taide ja Keräilymessuilta bongasin myös paljon keräilijöiden päiväunia:

Michael Schilkinin karhunpentu keramiikkatyö noin 1950-luvulta. Schilkin on ollut kovassa nousussa keräilijöiden keskuudessa jo jonkun aikaa. Karhu nukkui untaan Toivo Niskakosken osastolla.

 

Okkolinin vihreät terälehdet löytyivät Ajan Muisto-osastolta.
Gema- Antik-osaston yksi aarre: Tukholmassa valmistettu rintaneula 1800-luvulta. Vanhaan tyyliin hiotut timantit on istutettu valkokultaan. Koru muuten hopeaa.
Toikan lasikuutioiden suosio pitänee pintansa, ne ovat tulevaisuudessa hyviä 30-, 40- tai 50-vuotislahjoja.
Ihastuin Antiikki Maini ja Veli osastolla pieneen kirjailtuun korurasiaan. Kaksinkertainen keräilykohde: rasia ja sen sisälle koruja!
Itsun hauska lamppu-herätyskello. Erikoisuuksien metsästäjälle Kodi-osastolta.
Itse uskon vahvasti myös maalatun lasin tulemiseen. Nyt niitä saa verrattain edullisesti. Kuvan kauniit lasit Ars Julikan osastolta.
Lasinkeräilijän paratiisi löytyy Tolkontiikki- osastolta

 

Tähän M. Suomisen osastolta bongaamaani Birger Kaipiaisen uniikkiin lautaseen taiteilija on kirjoittanut "Haluaisitko?" Vastaan: "Voi kyllä!!"

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.