Rakastan kierrellä Antiikki, taide- ja keräilymessuilla. Sen tietävät jo monet tututkin. Olen saanut sukulaisiltani ja ystäviltäni erilaisia toimeksiantoja: yksi etsii sinikukallista Arabian Veera-sarjaa, toinen Metsäkukkia, kolmas "yksikätistä rosvoa"... Vanhojen astioiden, kirjojen, lasiesineiden metsästys on oma hauska taiteenlajinsa. Tuntuu pieneltä lottovoitolta, kun perintöastiasto täydentyy yhdellä kupilla tai kahvikannun puuttuva kansi pilkistää "löytölaarista". Aina kannattaa pitää silmänsä auki. Ja kysellä myyjiltä. Joskus odotus palkitaan.
Minun keräilyni ei ole kovin järjestelmällistä. Joskus ihastun esineisiin, vaikka niitä ei olisikaan riittävää määrää meidän seitsenhenkiselle perheellemme. Ostin Fidasta Kaj Franckin lasisia lautasia viime vuonna. Meillä oli ennestään saman sarjan isoja ja pieniä juomalaseja. Kirpputorilöytöjä nekin. Viimein löysin lisää lautasia Kaapelitehtaan Antiikki Taide ja Keräilymessuilta. Nyt lautasia alkaa olla sopiva värisuora elävöittämään kattausta. Niistä on kiva tarjoilla kakkua tai vaikkapa sushia.
Jotkut esineet ovat vaikeammin löydettävissä. Perin mummiltani kauniin Arabian maustehyllyn. Sen yksi laatikoista on rikkoutunut aikojen saatossa. Olen metsästänyt siihen ehjää "Sokeri"-laatikkoa useiden vuosien ajan. Antiikkiliikkeissä ja keräilymessuilla koitan aina pitää silmäni auki, josko sellainen sattuisi vastaan. Viikonlopun messuilla mieheni bongasikin koko röykkiön puuttuvia laatikoita, tosin ruotsiksi. Mietin tovin, sopisiko "Socker" suomalaisten "Riisiryynien" ja "Jauhojen" kaveriksi ja päätin odottaa vielä hetken. Kyllä se oikea vielä sattuu vastaan.
9-10.1. 2016 Kaapelitehtaalla pidetyiltä Antiikki, Taide ja Keräilymessuilta bongasin myös paljon keräilijöiden päiväunia:
