Huvilaelämää menneen maailman hengessä

Villa Rulluddissa on pysähtynyt tunnelma. Aika ei liiku, menneet kesät lapsien nauruineen, palvelijoiden puuhineen ja vanhempien teehetkineen lasikuistilla ovat päättyneet. Huvilan seinien pinkopahvit kupruilevat ja osa huoneista kaikuu tyhjyyttään. Ihastuttava Villa Rulludd palveli yhden suvun, Kihlmanien, kesänviettopaikkana yli sadan vuoden ajan. Monet sukupolvet loivat siellä omia muistojaan, traditioitaan ja muokkasivat taloa ja maisemaa.

Tarina alkaa  1870-luvun alkuvuosista, jolloin  pappi, opettaja ja liikemies Alfred Kihlman (1825 -1904) innostui tontista Espoon rannalla. Tontille oltiin rakentamassa huvilaa ja Kihlman vaimoineen osti tontin ja rakennutti huvilan valmiiksi. Huvila oli yksi ensimmäisiä kesähuviloita Espoossa. Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänen poikansa Lorenzo Kihlman ( 1861  –  1949) rakennutti viereen oman huvilansa, jota alettiin kutsua "Päijännehuvilaksi". Vanhempaa huvilaa kutsuttiin talvihuvilaksi, sillä se oli hirsirunkoinen ja siellä saattoi oleilla myös talvellakin. Perhe viettikin siellä myös joulupyhiä sekä asui toisen maailmansodan aikana huvilassa Helsingin pommituksia paossa.

Kihlmanin kesähuvila koostuu kahdesta eri aikaan valmistuneesta huvilasta, ensimmäinen ns. Talvihuvila valmistui 1873
...ja toinen tyyliltään erilainen ns. Päijännehuvila 1890-luvun alussa.
Huvilat yhdistettiin myöhemmin vuonna 1908 lasikuistikäytävällä. Tarinan mukaan siksi, ettei isoäidin tarvinnut kastella jalkojaan sanoessaan hyvää yötä lapsenlapsilleen.
Huvilan kuisti rannalle päin.

Vuonna 1980 huvila päätyi Espoo Kaupungin haltuun. Talvihuvilan yläkerrassa on  Espoon kaupunginmuseon tila, joka esittelee kesänviettoa entisajan tyyliin. Kihlmanin suku on lahjoittanut huvilaan suvun vanhoja kalusteita ja yläkerran museotiloihin on luotu sisustus, jossa on palattu noin 1930-luvulle, aikaan, jolloin siellä kesiään vietti Alfred Kihlmanin kuoltua Lorenzo Kihlman.

 

Vaikka kesänvietto on huvilassa päättynytkin, tarinat ja muistot elävät talon seinien suojissa. Kirjailija, suvun jäsen, Christer Kihlman on kuvaillut osin omaelämänkerrallisissa kirjoissaan muistojaan myös porvarillisesta kesänvietosta. Kesäkuun alussa hän vieraili huvilalla ja  kertoi, miten hänen isoisänsä Lorenzo Kihlman nukkui päiväunia joka päivä tiettyyn aikaan. Lasten tuli olla tuolloin hiljaa, eikä häiritä hieman äkäistä isoisää. Kun päiväunet olivat ohi, laiturin päästä kuului molskahdus ja Lorenzo kävi uimassa. Perhe saattoi huokaista helpotuksesta ja päivän touhut jatkuivat.

Kesällä Lorenzo keskittyi upeaan puutarhaansa, jonne hän ja hänen veljensä Kairamoksi nimensä muuttanut kasvitieteilijä ja poliitikko Alfred Oswald  olivat tuoneet ja istuttaneet harvinaisia kasveja. Puutarhan hoito olikin niitä harvoja fyysisiä töitä, joita sivistyneistön jäsenen katsottiin olevan soveliasta tehdä. Kaikki raskaat työt: veden kannot, halonhakkuut, siivoikset, pyykinpesut ja ruuanlaiton hoiti palvelusväki. Huvilassa asuikin vahvasti kahden kerroksen väkeä. Piiat eivät näkyneet tai kuuluneet. Heitä varten oli rakennettu Talvihuvilaa oma sisäänkäynti sekä omat kierreportaat yläkertaan.

Perheen palvelijan, Mimmin huone.
Palvelusväen portaat

 

Huvila saa minut tuntemaan haikeutta. Enää tänne ei pysähdy yhteysalus, ranta on kasvanut kaislikkoiseksi ja Lorenzon puutarha on metsittynyt. Esineet ja huvilan henki vievät museokävijän kuitenkin valloittavalle aikamatkalle menneisiin päiviin, jolloin huvila eli loistonsa päiviä.

Heijastus vanhasta peilistä.
Näkymä "vihreälle kuistille"

Villa Rulludd on auki joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 11-15. Villa Rulludd sijoittuu kävelyreitin varrelle, osoite on Rullaniementie 15.

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa