Eräällä facebook-sivustolla käytiin kiivasta debattia siitä, mikä on "moderni ja skandinaavinen tyyli". Keskusteluissa sivuttiin tyylien määrittelyä lähinnä sisustuksen ja esineiden kautta. Yhdelle se merkitsi mustavalkoisuutta, toiselle vaaleita luonnon sävyjä. Joku käsitti "modernin" ja "skandinaavisen" lähes toinen toisensa vastapareiksi. Hänelle "moderni" merkitsi terästä, kiiltäviä pintoja ja valkoisuutta, "skandinaavinen tyyli" taas pääasiassa Artek-henkistä sisustusta.
Jäin pohtimaan, miten kyseisen kombon itse määrittelisin?
Liittäisin ne rinnakkaisiksi, toisiaan osin täydentäviksi ilmiöiksi. Minulle "skandinaavisen tyylin" juuret ovat vahvasti 1930-luvun funkkiksessa, mutta myös toisaalta 1950-luvun pohjoismaisen muotoilun huippuvuosissa, joille nykysuunnittelukin on paljon velkaa. Verrattuna ankarimpaan "form follows funktion" -ajatteluun, "skandinaavisessa tyylissä" on kuitenkin lämpöä, inhimillisyyttä ja muistumia luonnosta.
Itse tarkastelisin skandinaavista muotoilua tyylin määrittelyn ohella myös sen historiallista taustaa vasten. Skandinaavinen muotoilu ei merkinnyt suomalaisille pelkkää sanahelinää. Taustalla oli poliittinen valinta. Suomalainen muotoilu halusi kylmän sodan vuosina luoda kontakteja länteen. Vuosina 1954-57 organisoitiin Design in Scandinavia -näyttelyt, joissa skandinaavista muotoilua vietiin maailmalle urakalla: PR-tempaukseen osallistuivat mm. suurlähetystöt, erilaiset kulttuurijärjestöt ja teeman ympärille kiedottiin myös paikalliset kauppakeskukset, jopa ravintolat. Näyttelyt kiersivät Yhdysvaltoja myöten, ja ne olivat osa "hiljaista politiikkaa"; haluttiin, että mielikuvissa Suomi miellettäisiin osaksi Pohjoismaita, ei rautaesiripun taakse. Muotoilun avulla luotiin kansainvälistä kuvaa Suomesta korkeatasoisena teollisuusmaana, joka ei ollut riippuvainen Neuvostoliitosta.
Mutta ei skandinaavinen tyyli ole pelkkää historiaa. Ehkä yhteiselle pohjoismaisten nykysuunnittelijoiden kavalkadille olisi kysyntää myös tänä päivänä?
Entäs "moderni" sitten?
"Moderni"-terminä liittyy modernisoitumisprosessiin, joka käsittää pitkän aikavälin. "Moderni" voi historiantutkimuksessa viitata laajemmin teollistumisen jälkeiseen aikaan, 1800-luvun lopulta eteenpäin. Sillä on puhekielessä merkitys myös "uutena": yhtälailla verrattaessa 1950-lukua 1900-luvun alkuun tai nykypäivää 1950-lukuun. "Moderni" koettiin uutta tuovana, "vanhan", entisen vastaparina. Varsin moniulotteinen määre siis.
Monet muotoilun herkkupalat kuten Artisokka-valaisin, Sunflower-kello, Hang-it-All-naulakko, Barcelona-, Egg-, ja "seiskatuolit" löytyvät myös tämän päivän trendisisustuksista. Osa sisustajista ei välttämättä miellä ostamiaan "moderneja" huonekaluja - vaikkapa stringhyllyä - jo vuosikymmeniä sitten suunnitelluiksi. Voiko noin 70 vuotta sitten suunnitellusta esineestä puhua tässä ajassa enää modernina? "Viiskytluvun helmet" - tuolloin ah niin "modernit" uutuudet - ovat ajan saatossa muuntuneet klassikoiksi.
Toisaalta, jos "modernilla" viitataan aikaa kestävään suunnitteluun, jonka uudet sukupolvet löytävät "moderniin sisustukseensa" sopivina kerta toisensa jälkeen, niin voiko modernimmaksi esine enää tulla?
Ps. Kurkkaa facebook-sivuilleni Löytöretkeilijän Paratiisi. Siellä kaikkea designista, historiasta, taiteesta ja tyylistä!
