Elämää Wiurilan kartanossa

Blogit Julkaistu

Pääsin mielenkiintoiselle lehdistömatkalle Wiurilan kartanoon tutustumaan kartanon emäntään Anna Louise (Anna Lisa) Standertskjöld-Brüninghausiin, jonka vaiherikkaasta elämästä on juuri ilmestynyt Pia-Maria Montosen kirjoittama ja Tammen kustantama kirja "Wiurilan Anna Lisa".

Vanhat kartanot ja miljööt kiehtovat mieltäni. Heti astuessani kartanon pihalle tunsin historian lehtien havisevan. Tunsin itseni niin onnelliseksi saadessani vierailla täällä, melkein kuin toisessa maailmassa.

Wiurilan kartanon on suunnitellut italialainen Carlos Bassi ja se on valmistunut 1811. Se on määritelty yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä.

 

Olen ahminut kaikki historialliset ja romanttiset romaanit koskien Armfelt-sukua, johon kartanon emäntäkin kuuluu. Gustaf Mauriz Armfelt (1757-1814) oli aikansa naissankari ja hurmuri. Hän oli myös poliittisesti lahjakas: nuoruudessaan hän oli Kustaa III:n suosikki ja sai myöhemmin puolelleen myös Aleksanteri I:n.
Salongin tapetti on 1830-luvulta. Se on osin käsinmaalattu.
Kokoonnuimme nostamaan maljan esi-isien muotokuvien koristamaan kartanon pääsalonkiin toiseen kerrokseen, jossa viehättävä emäntämme kertoi meille elämästään. Salonki on säilyttänyt 1830-luvun asunsa.

Voisi kuvitella, että iloisen ja nauravaisen monella tapaa etuoikeutetun Anna Lisan elämä kartanossa olisi ollut ruusuilla tanssimista. Siihen on kuitenkin kuulunut myös paljon surua. Vuonna 1930 syntynyt Anna-Lisa menetti äitinsä ollessaan pieni vauva ja hänet tuotiin kartanolle ankaran isoäidin ja rakastavan isoisän huomaan. Menetyksiä seurasi lisää: toisen maailmansodan aikana Anna-Lisa menetti myös isänsä ja isoisänsä. Myöhemmin hän menetti myös tyttärensä ja lapsenlapsensa. Onneksi elämään kuului myös onnellisia hetkiä."Jos minä en olisi näin iloinen, olisin varmaan aika surullinen" Anna-Lisa kiteyttää kirjassa elämäänsä.

Anna-Lisan elämästä kertovaa kirjaa lukiessa murheet unohtuvat. Kirjasta paistaa läpi elämänilo, vahvuus ja toiveikkuus. Anna-Lisa on kasvatettu menneen aatelismaailman henkeen. Rehellisyys, vastuuntunne ja rakkaus Suomea kohtaan olivat arvoja, aineetonta perintöä, jota Anna-Lisa kertoi pitävänsä tärkeänä.

 

Anna Lisan elämää värittää voimakkaasti myös rakkaus Wiurilaa kohtaan. Nuori nainen otti Wiurilan vastuulleen 1950-luvun alussa, ollessaan vasta 21 vuotias. Tietoisena tulevasta roolistaan kartanon haltijana hän oli  lähtenyt opiskelemaan maataloutta ja oppi tarttumaan työhön kuin työhön. Anna Lisa kertoi, että  elämä kesäisin oli kovaa ahertamista pellolla, "Onneksi isoäitini ymmärsi, että nuoren ihmisen pitää saada myös nähdä maailmaa". Kirjassa kuvaillaan  talvia ulkomailla, jolloin Anna Lisa toimi au-pairina Lontoossa ja Pariisissa.  Nuoren naisen elämään kuului myös tanssiaisia, ihastuksia ja hauskoja sattumuksia.

Anna Lisan elämä on vahvan naisen tarina. Se kuvastaa hyvin sitä, miten Suomi on rakennettu pitkälti naisten voimin, kirjan nimikin: "Wiurilan Anna Lisa" on kuin suoraan vanhasta Suomi-filmistä. Aivan yksin ei Anna Lisan tarvinnut toki olla, hän avioitui ja perusti perheen saksalaistaustaisen Günter Brüninghausin kanssa. Puolisot toimivat paitsi maatalouden parissa, myös  yrittäjinä.

Nuori Anna Lisa koki velvollisuudekseen pelastaa Wiurila, joka oli päässyt monella tapaa huonoon kuntoon. Myöhemmin, monien vaiheiden jälkeen vuonna 1967 hän lunasti muut perilliset ulos Wiurilasta. Hän kertoi, miten tärkeää hänelle oli, että Wiurila pysyisi suvussa ja Wiurilan tarina jatkuisi. Vieraillessani Wiurilassa näin, miten paikkaa rakastettiin ja miten hienosti siitä oli pidetty huolta. Nyt kartano on siirtynyt Anna Lisan tyttärelle, Anne Marie Aminoffille. Kartano on ollut nyt yli 220 vuotta saman suvun hallussa ja sen huoneissa henkii suvun rikas historia. Monesti vanhoista kartanoista ja tiloista puhutaankin ikäänkuin "lainana", omistajien elämäntyö on pitää niistä huolta.

Toisen kerroksen pieni salonki eli Standertskjöldska-salonget on sisustettu Anna-Lisan isän suvun esinein.

 

Kirjasto on lähes alkuperäisessä asussa, se oli aikoinaan Anna-Lisan isoisän työhuone.

 

Tyylikkäät kirjeveitset ja sakset.
Ruokasali, takana yksi vanhoista barokkikaapeista.
Vanhoihin kaakeliuuneihin oli rakennettu hyllyt, joissa ruoka säilyi lämpimänä.
Päämakuuhuone on kunnianosoitus suvun esiäideille, Kuurinmaan prinsessalle ja hänen tyttärelleen Vavalle. Kehdossa uinuvalla nukella ovat leikkineet myös Anna-Lisan ja Günterin tyttäret Pia, Susanne ja Anne-Marie.
Hevoset ovat olleet tärkeä osa Anna Lisan elämää.

.

Kartanon talousrakennukset on suunnitellut todennäköisesti Carl Ludvig Engel. Alkuperäisiin piirustuksiin on pylväiden kohdalle tehty muutoksia; ne on paksunnettu vastaamaan kreivi Magnus Reinholdin makua.
Kartano elää kuitenkin vahvasti myös tätä päivää. Entisessä hevostallissa toimii nyt ravintola.
Talousrakennuksen yläkerrassa oli huikea vaunumuseo, josta löytyi mm. nämä ihastuttavat Viktoriatyyliset ponivaunut 1800-luvun loppupuolelta.
Rakastuin erityisesti kotimuseoon, johon oli talletetu suvun vanhoja esineitä, vaatteita -ja muistoja.
Kauniit vitriinit on tehty Wiurilan vanhoista ulkoikkunoista. 1920-luvun Charleston mekko, juhlapaidat, kastemekko ja päivänvarjot ovat kuuluneet Anna-Lisan isoäidille Juliane Armfeltille.

 

Katso viehättävä Kartanokeitoksia Wiurilassa

Wiurilassa järjestetään ympäri vuoden erilaisia tapahtumia. mm. Joulumarkkinat pidetään 18.11

Bloggaaja

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.
Uusin numero Antiikki ja Design -lehden kansi Tilaa Lehti

Kilpailut

Seuraa meitä somessa

Suosittelemme