Vielä auringon lämpö jaksaa  hehkua ruskettuneella iholla, mutta varjoissa on jo viileää. Illat pimenevät, valot sytytettään pihalyhtyihin ja yötaivas säteilee tummana ja salaperäisenä. Minulle kesä on ohi, kun koululaiset pakkaavat reppunsa, metsän vihreys muuttuu sävyltään tummemmaksi ja pellot kellastuvat.

Vielä käännän katseeni kuluneeseen kesään haikeana. Se valahti käsistä aivan liian nopeasti. Odotin aina huomiseen, sillä lomalla tuntui kuin toisiaan samankaltaisina seuraavat kesäpäivät olisivat jatkuneet ikuisesti. En missään vaiheessa ehtinyt maata riippukeinussa romaanin kanssa tai edes kastaa talviturkkiani lämmenneessä merivedessä. Ensi kesänä sitten teen matkan majakkasaarelle ja piknikin uloimmalle luodolle.

Jos voisin, palaisin ajassa taaksepäin juhannukseen ja valvoisin pitkään nauttien yöttömän yön jokaikisestä taianomaisesta hetkestä. Onneksi kuvissa säilyy mennyt kesä ja sen parhaat hetket, jotka vietin ystävieni ja rakkaitteni kanssa Hangossa.

Kesäni parhaita hetkiä, ole hyvä!