Muutama vuosi sitten sain mieheltäni lahjaksi Tynellin tähtitaivaan. Olin haaveillut siitä kauan. Valaisin heijastaa kauniisti valoa. Osa tulee epäsuorasti katon kautta, osa messinkisen ritilän ja lasin läpi ja loppu himmeä, mutta sitäkin kauniimpi säteily pienistä aukoista, "tähdistä". Tynell on suunnitellut lampun vuonna 1946. Niitä on eri kokoisia sekä eri värisiä, tummaa ja vaaleaa.
Valaisimella on mielestäni kaunein mahdollinen nimi. Se muistuttaa minua hetkistä Hangossa: loppukesän illoista, jolloin istumme kuistilla ja muutama tuikkiva tähti valaisee tummenevaa taivasta. Tai sydäntalven kirkkaasta yöstä, jolloin Joulukiireet hellittävät ja katson ikkunasta kirkasta tähtitaivasta ja muistan niitä rakkaita, jotka olen menettänyt. Tai lapsuudesta, jolloin nukkumaanmenoajan jälkeen katselin suunnatonta avaruutta ja tunsin, miten kaikki maailmassa on mahdollista. Maapallon ulkopuolinen elämäkin.
Paavo Tynellin (1890-1973) upeita valaisimia ja luonnoksia esillä Designmuseossa. 24.5 saakka