Koulunkäyntiä Lagstadissa ennenvanhaan

 

Espoon vanhin kansakoulu löytyy joen rannalta, läheltä Espoon kirkkoa. Lagstadin kansakoulu valmistunut vuonna 1873. Nylkyään se toimii museona ja Esbo Hembygsföreningenin tilana, jota on mahdollisuus vuokrata.

 

Kansakouluasetus annettiin vuonna 1866. Pian tämän jälkeen koulua alettiin puuhata myös Espooseen mm. kirkkoherra G.Geitlin lupasi lahjoittaa koululle kirkon maita ja toiminnan käynnistämiseen tuhat markkaa. Myös paikalliset hyväntekijät kuten Aurora Karamzin sekä Svenska Folkssolans vänner tukivat koulujen perustamista.

Kauniista aikeista huolimatta koulun rakennuttaminen ei heti käynnistynyt. Pätevän opettajan palkkaaminen ei ollut yksinkertaista eikä edes koulun kivijalan rakentaminen taksvärkkityönä saanut osakseen suurta innostusta kuntalaisten keskuudessa. Koulu kuitenkin valmistui vuonna 1873 ja sen ensimmäisiä oppilaita olivat tytöt, jotka aloittivat opintiensä syyslukukautena. Seuraavan vuoden tammikuussa saatiin pojille opettaja ja niin kaksi luokallista, tytöt ja pojat erikseen aloittivat koulutiensä. Koulua käytiin ruotsinkielellä, joka oli tuolloin Espoon valtakieli.

Eroa nykyopetukseen oli siinä, että kaikkien oppilaiden tuli osata lukea koulun alkaessa. Alkuopetus oli saatu joko kotona tai kirkon piirissä. Alkuvuosina luokassa saattoi olla varsin eri-ikäisiä oppijoita: 1870-luvulla harvinaista ei ollut, että nuorin oppilas oli koulun aloittaessa iältään kahdeksan ja  vanhin 16-vuotias.

Sukupuolten erottelu näkyi vahvana: tyttöjä ja poikia opetettiin alkuvuodet erillään ja sekä heidän lukujärjestyksensäkin painottui eri tavalla. Lagstadin kouluun rakennettiin jopa erilliset eteiset tytöille ja pojille. Tyttöjen koulutuksen vähäisempi arvostus näkyi mm. siinä, että tytöt opiskelivat pienemmässä luokassa kuin pojat. Myös varhaisessa kansakouluasetuksessa näkyy ero: naispuolinen tyttöjen opettaja sai työstään huonompaa palkkaa kuin mies ja hänellä asuntoon käytettävä raha oli 200, kun taas miespuolisen opettajan asuntoon käytettävä raha 400 markkaa.

Lagstadin koulun poikien opettajalle rakennettin oma asunto. Myöhemmin siinä asui myös naisopettajia. Koulun toinen opettaja asui koulurakennuksessa.
Tytöt keskittyivät käsitöihin, pojat veistoon. Ompelukone saatiin Lagstadiin vuonna 1895. (Kuvassa Leppävaaran kansakoulun tytöt vuonna 1950)
Koulun pitkäaikainen opettaja Ingeborg Appelberg luokkansa kanssa vuonna 1890. Tuolloin lapset opiskelivat jo yhdessä rinnakkaisluokittain. Julistus yhteisopetuksesta oli annettu vuonna 1886 tammikuussa.

Oppivelvollisuus astui voimaan vasta vuonna 1921, joten vanhempien asenteesta rippui paljolti se, koulutettiinko lapsia vai ei. Espoo oli tuolloin tyypillinen maalaispitäjä, jossa lähes kaikki (85%) saivat toimeentulonsa maatalouden piiristä. Monen vanhemman mielestä kouluttautuminen saattoi tuntua turhalta, olihan lapsi poissa kotitöistä ja koulunkäynti myös maksoi. Varattomat oppilaat saivat joka vuosi avustusta. Avustus saattoi olla rahallista, mutta kattaa myös koulukirjat- ja tarvikkeet. Lahjakkaita oppilaita tuettiin Furuhjelmin stipendin turvin, joka oli peräti 20 markkaa. Lagstadin koulussa oppilaiden valmistamia veistotöitä myytiin huutokaupassa ja veisto- ja käsitöissä lahjakkaimmat saattoivat saada peräti 136 markan kannustinpalkkion.

Vähävaraiset saivat avustusta kouluruokailuun. Alkuvuosina se oli varsin puuro-ja keittopainotteista. Liharuokaa oli harvemmin tarjolla.
Aapinen saattoi olla monelle ensimäinen oma kirja.

Myös etäisyys koululle oli monilla pitkä se taitettiin kävellen tai talvella hiihtäen.  Kauimpana asuneista lapsista osa majoittui läheisiin maalaistaloihin. Turvallisen kotimatkan tähden pimeimpänä vuodenaikana koulupäivä oli myös tavallista lyhyempi. Lukuvuoden pituus oli 1870-luvulla 33-36 viikkoa, mutta koulua käytiin myös lauantaisin. Kirkollisina pyhinä ja keisariperheenjäsenten juhlapäivinä pidettiin vapaata. Lapset saivat lomaa myös kotitilan töitä kuten perunannostoa varten. Koulun pihalla oli myös kasvimaa, josta nostettiin herkkuja ruokapöytään. Opettajan velvollisuus oli näyttää esimerkkiä. Koulun kasvimaalla viljeltiin joskus myös uusia ja harvinaisempioa lajikkeita, joiden toivottiin leviävän lasten mukana myös kotipihojen ja kasvimaiden iloksi.

Esineistö herättää muistoja omilta kouluvuosilta.
Rakennuksen vanhat tapetit on koottu talteen.
Rakennuksen kauniit yksityiskohdat kertovat taidokkaasta puusepäntyöstä.
Rakennuksen alakerran tiloissa, entisissä luokkahuoneissa, voi järjestää juhlia ja näitä tiloja hallinnoi Esbo Hembygsförening.

 

Varsinainen koulunkäynti päättyi Lagstadissa vuonna 1954. Toisen maailmansodan aikana rakennus oli tosin ollut myös väliaikaisena sairaalana ja koulua käytiin tuolloin muualla.

Lagstadin koulumuseoon  voi varata opastuksia. Ryhmävaraukset puh. 040 843 4903 (Esbo hembygdsförening r.f.)

Osa vanhoista kuvista EKM

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.