Keräily alkaa joskus aivan pikkuseikasta: saa lahjaksi tai perinnöksi esineen, jolle alkaa etsiä "kavereita". Joskus keräily liittyy intohimoon: lentämisestä kiinnostunut alkaa kerätä ilmailuaiheista antiikkia tai 50-luvun wannabe- lättähattu alkaa koota aidolta muistuttavaa fiftarimiljöötä. Keräily voi myös olla harrastus, jonka oletetaan jonain päivänä tuottavan. "Osta halvalla myy kalliilla"- mentaliteetti ei tosin sovi oikean keräilijän profiiliin: hartaasti kootusta aarteista ei luovuta kovin helposti.
Birger Kaipiainen on yksi lempisuunnittelijoistani. Kauniin Florence vadin takana on keräilijöiden suosimia Helena Tynellin Aurinkopulloja.
Jokaisen keräilijän ehdoton apuväline. Näiden avulla havaitaan säröt lasiesineessä, likinäköinen tunnistaa nimikirjaimet ja pienet leimat luetaan tarkasti.
Vanhat Arabian-, Riihimäen - ja Kupittaan Saven kuvastot toimivat keräilijälle apuna esineitä tunnistettaessa ja suunnittelijoita attribuoitaessa. Onneksi katalogeista on otettu uusintapainoksia!
Kerätyistä esineistä tai taiteesta, voi parhaassa tapauksessa muodostua "perintö jälkipolville", arvokkaat kokoelmat on säätiöitetty, jopa museoitu. Kokoelma kertoo aina jotain aikakaudestaan, mutta myös keräilijästään. Pienimuotoisia "kulttuuritekoja" voi tehdä myös keräilemällä ja tallentamalla sellaista harvinaista ja katoavaa menneisyyttä esineineen, joita nyt ei pidetä arvossa.
Jotkut keräilevät vanhoja valokuvia, heitä kiinnostavat kenties vanhat kampaustyylit, miljööt. Minua kiehtovat vanhat perhepotretit, joiden asettelu ja tunnelma kertoo paljon ajan ihanteista sekä sukupuolirooleista.
Näillä vanhoilla tulitikkuaskeilla on sekä käyttö- ja keräilyarvoa!
Intohimoisen keräilijän tunnistaa katseesta. Harva kykenee tarkastelemaan haluamaansa esinettä pokerinaamalla. Tärisevin käsin hipelöidään eteen tullutta kokoelman "puuttuvaa palasta". Jos haluaa jotakin oikein kovasti, se näkyy ja esine on saatava, "maksoi mitä maksoi."
Verner Thomen maalaus veneestä miellytti minua. Keräilisin mielelläni taidetta ellei se tulisi niin kalliiksi.
Joskus keräilijällekin riittää pelkkä kauniiden esineiden ihailu. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Kuvassa Gunnel Nymanin upeaa lasia.
Keräily loppuu siihen, että kokonaisuus on saavutettu. Mtä seuraavaksi?
Neuvoksi keräilijälle: valitse kohde, aikakausi, aihepiiri, jota voi laajentaa, sillä keräily itsessään on harrastuksen suola. Ei täydellinen kokoelma. Keräilyharrastuksessani parasta on löytämisen ilo, kierteleminen kirpputoreilla, messuilla ja antiikkiliikkeissä sekä keräilyn kautta avautuva uudet maailmat ja siellä tapaamani mukavat ja asiantuntevat ihmiset.
Nanny Stillin Harlekiinisarja on muotoilultaan pirteä, jopa humoristinen.
Mieheni pysähtyi pitkäksi toviksi näiden kaunokaisten äärelle. Erityisesti Omega Seamaster 30 kiinnitti hänen huomionsa,
Kupittaa on monen suosikki. Etualalla Laila Zinkin naishahmot.
Tillanderin kauniit kullatut hopealusikat 1960-70-lukujen taitteesta. Hauska värillinen emalointi on toteutettu Guilloche-tekniikalla. Nämä sopisivat tulevalle keräilijälle vaikka ristiäis- tai rippilahjaksi.
Toivottavasti keräilyastioita uskaltaa myös käyttää etteivät ne vaan loju vitriinissä. Tässä Oiva Toikan kauniita juomalaseja.
Miten levollinen tunnelma onkaan tässä Eero Nelimarkan maalauksessa.
Raija Uosikkisen hauskat pienet astiat sopivat keräilijän seinälle.
Maalattu lasi sopii myös vähän kevyemmän budjetin lasinkeräilijälle.
Osmi Nyströmin työn nimi on Taivaanrannanmaalari. Tunnistan siitä itseni.
