Malminkartanon tytär Gerda oli selviytyjä

Blogit Julkaistu 8.3.2019

Naistenpäivän kunniaksi kerron sukulaiseni Gerda Jernströmin tarinan. Tarina liitty Antiikki & Design lehden vintagemuotia käsittelevään juttusarjaan.

Gerda "Eddi" Jernström syntyi elokuun kahdeksantena päivänä 1881 Malminkartanossa, Helsingissä. Itseasiassa tuolloin Malminkartano oli vielä Helsingin pitäjä ja kartanokin oikeastaan entinen luutnantin puustelli. Gerdan tausta oli kansainvälinen. Hänen äitinsä Anna oli puoliksi venäläinen, syntyjään Borodkin ja hänen enonsa "Suomisyöjänäkin" tunnettu Mihail Borodkin. Äiti Anna oli syntynyt Ahvenanmaalla, jossa hänen isänsä oli armeijan palveluksessa. Krimin sodan sytyttyä Anna joutui suomalaisen äitinsä kanssa lähtemään Ahvenanmaalta pakoon Vaasaan ja myöhemmin enonsa hoiviin Söderkullan kartanoon. Eno toimi hänelle eräänlaisena kasvatti-isänä, Annan isä kun joutui Krimin sodan aikana Ahvenanmaalta sotavangiksi Englantiin.

Gerdan isä oli menestyneen seppämestarin Anders Jernströmin poika Johannes. Hän oli opiskellut Helsingin triviaalikoulussa, jonka jälkeen hän kävi Teknisen reaalikoulun (polin edeltäjä) 1860-63, jossa myös opetti. Hän innostui maataloudesta ja lähti opiskelemaan Söderkullan maanviljelyskouluun, jossa todennäköisesti kohtasi myös Annan ensi kertaa. Hän valmistui Mustialasta agronomiksi ja sai stipendin jatko-opintoihin Englantiin, Tanskaan ja Ruotsiin. Anna ja Anders rakastuivat, avioituivat ja Anders vuokrasi Helsigin kaupungilta Malminkartanon tilan 50 vuodeksi. Avioliitosta tuli onnellinen.

Perheeseen syntyi neljä lasta. Gerdalla oli kaksi vanhempaa sisarusta Ingrid ja Anna ja pikkuveli Leonard. Elämä Malminkartanossa oli onnellista, vailla huolia. Vanhemmat kasvattivat lapsistaan itsenäisiä, aloitteellisia ja touhukkaita.

Perhe oli äidin taustasta huolimatta hyvin suomenmielinen, kotona ei puhuttu venäjää, kertomuksen mukaan ainoita kertoja, jolloin äiti Anna oli vihainen ja kiukkuinen, olivat ne kerrat, jolloin hän puhui veljensä Mihail Borodkinin kanssa, joka oli Bobrikovin sihteeri. Kotikielenä perheellä oli ruotsi ja lapset laitettiin yhteiskouluun. Tyttäret olivat aktiivisia toimijoita: he antoivat alkeisopetusta paikkakunnan lapsille ja olivat mukana perustamassa Kårbölen eli Kaarelan Nuorisoseuraa.

Gerda opiskeli naisliikunnanopettajaksi valmistuen yhtenä ensimmäisistä ja sai paikan Helsingin kansakoulussa. Hän asui Helsingissä Rouva Rosenqvistin luona täyshoidossa, jossa hän kohtasi myös nuoren kieliä opiskelevan Martin Kjäldströmin. Molemmat olivat svekomaaneja ja hyvin isänmaallisia.

Heitä kiinnosti uskonnollis-hengellisen kulttuurin sijaan ruumiillinen kulttuuri ja vitaalinen elämäntapa. Voimistelijoiden tunnuksena oli "Frisk själ i frisk kropp". Martin voimisteli akateemisissa miesvoimistelijoissa ja Gerda Elli Björkstenin naisvoimistelijoissa. Vuonna 1912 Gerda oli mukana Suomen naisvoimistelijoiden joukkueessa Tukholman Olympialaisissa. Tilanne oli hyvin erityinen, Suomen joukkue kantoi omaa kylttiään "Finland" ja hidasteli astellessaan stadionille niin, että he saapuivat sinne ikäänkuin omana maanaan, erillään Venäjän joukkueesta, vuosia ennen Suomen itsenäistymistä. Voimisteluryhmä matkasi esiintymässä ympäri Suomea tämän jälkeen. Valokuva-albumeihin on tallentunut kuvia tanssivista naisista keskellä Esplanadia, yhteisistä aamupesuista, alastonuinneista ja nauravista nuorista neitosista kauniissa hatuissa ja päivänvarjojen alla eväsretkillä. Gerdan elämä tulvi iloa ja naisenergiaa.

Nuoret avioituivat seurusteltuaan usean vuoden. Häät vietettiin vuonna 1913 Malminkartanossa. He muuttivat ensin pieneen asuntoon Porvooseen ja sittemmin Eiraan Ehrensvärdintie 12, jossa he asuivat ensin pienemmässä ja sitten suuremmassa asunnossa yläkerrassa, josta oli upeat näkymät merelle. Martin rakasti valokuvausta. Hän tallensi kuvia viehättävästä vaimostaan kotipuuhissa, lapsista, piknik-retkistä, kauniista huvilamaisesta kodista ja sen sisustuksen yksityiskohdista. Valokuvat pienestä kodista tihkuvat onnea ja idylliä. Martinille ja Gerdalle syntyi kaksi lasta Lars Johan 1915 ja Inga 1917. Samana vuonna Martinille tarjottiin konttorityötä Ahlströmin tehtaalla Varkaudessa, ja perhe muutti kauniiseen huvilaan, jossa oli iso puutarha. Siellä pariskunta eli aktiivista elämää: Martin veti töidensä ohessa palokunnan voimisteluseuraa ja Gerda lasten hoidon ohessa perusti voimisteluseuran paikkakunnan naisille.

Sisällissodan alettua pilvet alkoivat kerääntyä perheen onnen yläpuolelle. Martin ei osallistunut sotatoimiin, mutta hän kuului suojeluskuntaan ja näin valkoisten puolelle. Kun Varkaus oli jäänyt punaisten haltuun, punaiset kuulustelivat Martinia poliisikamarilla, mutta hänet vapautettiin. Muutaman päivän päästä hänet haettiin kuitenkin kotoa ja vangittiin. Muistelmakirjassa kerrotaan, miten "Martin vaelsi kalpeana ja heikkona puutarhan hiekkatietä asestettujen vartioittensa välissä pois onnellisesta kodistaan, jota hän ei enää milloinkaan tulisi näkemään."

Martin vangittiin tammikuussa poliisikamarin yläkertaan pieneen huoneeseen, johon mahdutettiin kolme miestä. Huoneeseen mahtui kaksi sänkyä ja kapea penkki, jossa Martin nukkui puoli-istuvassa asennossa. Vankeuden alkuaikoina Gerda pääsi koppiin tapaamaan miestään, sitten se kiellettiin. Gerda valmisti Martinille kahdesti päivässä ruokaa, jonka vei diakonissalle, jolla ainoastaan oli lupa nähdä vankeja. Martinin 31-vuotis syntymäpäivänä Gerda toimitti miehelleen kakun. Tuolloin Martin sai lähettää vaimolleen kortin, johon kirjoitti toivovansa, ettei hänelle jatkossa lähetettäisi mitään, sillä se aiheutti vain pahaa verta. Päivittäin Gerda käveli kahden pienen lapsensa kanssa vankilan eteen, jotta hän pääsisi edes hieman lähemmäksi miestään toivoen näkevänsä tästä edes vilahduksen..

Viikot kuluivat. Helmikuun kahdentenakymmenentenä päivänä valkoiset valtasivat Varkauden takaisin, mutta Martin oli kadonnut. Toiveikas Gerda odotti hänen saapuvan kotiin minä hetkenä tahansa, mutta Martin ei koskaan palannut. Huhujen mukaan hänet oli surmattu juuri ennen kuin valkoiset olivat saapuneet. Epätietoisuus Martinin kohtalosta painoi Gerdaa, kunnes kuukausien päästä Martinin ruumis löytyi lumien sulettua. Nuori leski joutui kokoamaan voimansa. Hän palasi Malminkartanoon, jossa oli myös hänen siskonsa Anna lapsineen, joka oli hänkin jäänyt leskeksi.

Erikoinen tapaus liittyy myös Martinin kuoleman jälkeiseen aikaan, nuorelle leskelle esitettiin pian avioliittotarjous, josta Gerda kuitenkin kieltäytyi. Gerda oli selviytyjä, hän muutti Porvooseen ja aloitti työskentelyn voimistelunopettajana, kasvatti yksin kaksi lasta ja säilytti kaikesta huolimatta valoisan ja iloisen asenteen elämäänsä.