Uskotko, että kiveen voi liittyä kirous? Tai että kivi voi parantaa? Tuoda onnea? Aika moni meistä uskoo, eikä sellaista kulttuuria historiassa olekaan, jossa kiviin ei liittyisi jotain uskomuksia. Eikä se ole ihme, niin monimuotoinen ja ihmeellinen on kivien maailma. Tästä saa hienon muistutuksen Tampereen Vapriikin Kivimuseossa.
"Kivimuseo" ei kuulosta varsinaiselta hittituotteelta, mutta esimerkiksi lapset museo hurmaa lopullisesti: tänne on päästävä aina uudelleen ja uudelleen. Noin 7000 eri kivilajia 80 eri maasta on esitelty museossa yksinkertaisen asiallisesti, mutta koska olen humanistihörhö enkä luonnontieteilijä, alan välittömästi etsiä mieleni sopukoista tarinoita kiviin liittyen.
Astrologiassa jokaisella tähtimerkillä on omat nimikkokivensä, ja lisäksi jokaisella kivilajilla on erilaisia ominaisuuksia. Kivien parantavaan voimaan uskovat monet. Useimmiten uskomukset periytyvät vuosituhansien takaa, esimerkiksi Egyptissä malakiitti yhdistettiin taivaanjumalatar Hathoriin, joka edusti äitiyttä, iloa, musiikkia ja tanssia. Hathorin takia yhä edelleen malakiitti on raskaana olevien kivi ja sen uskotaan auttavan synnytyksessä.
Kiviin liittyvät kiroukset ovat kiihdyttäneet mielikuvitusta kautta aikojen. Niihin on helppo uskoa, kun tutustuu maailman tunnetuimpien jalokivien tai timanttien historiaan. Siellä vilisevät murhat, salaliitot, ryöstöt, pelivelat ja vararikot.
Suosikkitarinani liittyy yhteen maailman suurimmista timanteista, "Sancyyn", koska se ulottuu Suomeen asti. Timantti löydettiin Intiasta 1500-1600-lukujen taitteessa ja sen toi Eurooppaan ranskalainen Sancyn lordi Nicolas Harlay – timantti on saanut nimen hänen mukaansa. Harlay toimi Ranskan kuninkaan lähettiläänä Turkissa, mutta hän halusi lähettää timantin lähetin mukana turvaan Ranskaan. Lähetti kuitenkin ryöstettiin ja murhattiin matkalla. Nicolas Harlay tunsi lähetin ja tiesi hänet uskolliseksi, joten hän järjesti suuretsinnän lähetin ruumiin löytymiseksi. Ruumis löytyikin ja timantti myös, sillä lähetti oli niellyt sen varjellakseen sitä joutumasta rosvojen käsiin!
Sancy kulki myöhemmin Englannin ja Ranskan kuninkaallisten käsistä toiseen, velkojen panttina ja sotajoukkojen rahoittajana, kunnes päätyi 1800-luvun alussa Venäjälle suurliikemies Nikolai Demidoville. Nikolain poika, Paul Demidov, meni naimisiin suomalaisen seurapiirikaunottaren Aurora Stjernvallin kanssa ja antoi Sancyn puolisolleen huomenlahjaksi. Melkoinen huomenlahja!
Aurora, joka nykyään tunnetaan Suomessa paremmin toisen aviomiehensä mukaan nimellä Aurora Karamzin, joutui kuitenkin myymään Sancyn poikansa pelivelkojen takia vuonna 1865 ja monien omistajanvaihdosten jälkeen Sancy on nykyään Louvren museossa Pariisissa.
Kivien ei kuitenkaan tarvitse aina olla arvokkaita ollakseen meille tärkeitä. Aika monet meistä ovat keränneet ulkomailta kiviä matkamuistoiksi ja täydellisen sileän kiven sulkeminen kämmeneen tuntuu mukavalta varsinkin, jos siihen liittyy menneitä muistoja. Kivet puhuvat, jos niitä kuuntelee.
