Viime lauantaina olin kuuntelemassa Marjatta Sarpanevan luentoa, joka kertoi elämästä Timo Sarpanevan rinnalla. Marjatta Sarpaneva on tyylikäs, kaunis ja yhtäaikaa eteerisen ja vahvan oloinen. Voiko muuta ollakaan, jos kumppanina on neljäkymmentäkuusi vuotta Marjatta Sarpanevan sanoin sekä yhtäaikaa "hankala että satumainen" maailmankuulu taiteilija. Marjatta Sarpaneva kuvailee elämän Timo Sarpanevan rinnalla olleen "värikästä, kiinnostavaa, innostavaa ja kasvattavaa".
Olen aina ollut kiinnostunut suurista taiteilijoista ja heidän töistään, mutta myös ihmisestä "maestrojen" takana. Marjatta Sarpaneva luento oli huikea elämys. Yhtäaikaa hauska ja koskettava, rakastavan ilkikurinen ja viisas matka Marjatta Sarpanevan muistojen sekä kotivideoiden ja tallenteiden kautta Timo Sarpanevan yksityiselle puolelle. Taiteilijasta välittyi huumorintajuinen, karismaattinen, vaatimaton ja herkkä kuva. Luento johdatteli meitä sepän pajasta Helsingin Kruunuhaan pieneen ahtaaseen asuntoon, Italian Muranoon, Ranskan Rivieralle, saariston kesämökille ja Hangon Casinon häiden viimeisiin tahteihin. Vaikka en Timo Sarpanevaa koskaan tuntenutkaan, luennon myötä sain kuvan, millainen ihminen hän oli Marjatta Sarpanevan silmin. Ja sen, miten häntä ymmärrettiin taiteilijana ja rakastettiin ihmisenä.
Timo Sarpanevan tausta oli vaatimaton. Elämässä oli kuitenkin jo varhain tärkeitä ihmisiä: isovanhemmat, seppä Aapeli, äiti ja Tuure-eno, joka vei Timo Sarpanevan runouden ja taiteen maailmaan. Ahtaassa lapsuudenkodissa Timo Sarpanevalla ei ollut käytössään pöytää, vaan hän piirsi kyykyssä polville asetetun pahvinpalan päällä lattialla, seinään nojaten. Pojan lahjakkuus oli ilmiömäinen ja hän aloitti opiskelunsa Taideteollisuuskoulussa jo neljätoistavuoriana vuonna 1940 valmistuen vuonna 1949 graafikoksi. Sotavuodet katkaisivat opinnot, joina vuosina Timo Sarpaneva työskenteli mm. tukkityömaalla "kymppinä".
Timo Sarpaneva osallistui menestyksekkäästi useisiin kilpailuihin, joiden kautta hänen nimensä alkoi tulla tunnetuksi suunnittelijana. Pitkän uransa Iittalan lasitehtaalla hän aloitti 1950-luvulla. Marjatta Sarpaneva kertoo huumorilla höystäen sitä, miten nuori suunnittelija meni ideoita täynnä hyttiin, joista suuri osa oli sellaisia -tietenkin- joita ei voinut toteuttaa. Onnekseen Timo Sarpaneva sai avukseen Erkki Vesannon, joka otti tämän siipiensä suojaan, opetti ja auttoi. Tämän kaltaista opastuista, Marjatta Sarpaneva painotti, tulisi olla myös nykyään enemmän. Tehtailla tulisi olla mentori, joka ohjaisi nuoria suunnittelijoita sisälle talon tapoihin ja korjailisi suunnitelmia tuotantoon sopivaan kuosiin. Marjatta Sarpaneva korostaa Timo Sarpanevan työskentelymetodin olleen tiimityötä, jossa mestarinkin tuli välillä taipua kompromisseihin. Timo Sarpanevan työskentelyfilosofia perustui pitkälti henkilökohtaisten suhteiden luomiseen kaikkien työprosessissa mukanaolevien kesken; ihmisläheisyyteen, energiaan ja henkilökemioihin.
Marjatta Sarpanevan luennolla Timo Sarpanevasta välittyy kuva hyvin vaatimattomana ihmisenä. Marjatta Sarpaneva uskoo sen lähteneen jo lapsuudesta, keskimmäinen poika jäi hieman isoveljensä varjoon. Alkuajan onnistumisiaankin taitelija kuvaili videolla vahingossa syntyneiksi ja keksineensä töilleen hienommat nimet kuin työ itsessään olikaan. Marjatta Sarpanevan mukaan koko hänen elämänsä ajan Timo kysyi itseltään: "olenko minä tarpeeksi hyvä?". Ehkäpä nöyryys on myös se, jota tarvitaan tullalseen todella hyväksi taiteilijaksi. Ajatus siitä ettei koskaan ole valmis, täydellinen.
Ikävä kyllä kirjoittaen pystyy välittämään vain kalpean aavistuksen siitä tunnelmasta, mitä itse luennolla saimme kuulla. Koin koko tunneskaalan ilosta suruun ja kaipaukseen. Tänään, tiistaina 27.3. 2018 kello 18 järjestetään uusi luento Designmuseolla.
Timo Sarpanevan (1926-2006) näyttely Designmuseolla 23.3-23.9.2018
