Välähdyksiä Timo Sarpanevan elämästä

 

Timo Sarpanevan tuotantoa esittelevä näyttely täyttää Designmuseon toisen kerroksen.
Viime syksystä alkaen, kun satuin muissa asioissa Designmuseoon, olen odottanut tätä näyttelyä. Sattumoisin pääsin tuolloin vierailemaan heidän varastossaan, jossa näin Timo Sarpanevan palkitun pannumyssyn ja hehkuvia tekstiililejä. Ambiente-kangas Tampellalle.

Viime lauantaina olin kuuntelemassa Marjatta Sarpanevan luentoa, joka kertoi elämästä Timo Sarpanevan rinnalla. Marjatta Sarpaneva on tyylikäs, kaunis ja yhtäaikaa eteerisen ja vahvan oloinen. Voiko muuta ollakaan, jos kumppanina on neljäkymmentäkuusi vuotta  Marjatta Sarpanevan sanoin sekä yhtäaikaa "hankala että satumainen" maailmankuulu taiteilija. Marjatta Sarpaneva kuvailee elämän Timo Sarpanevan rinnalla olleen "värikästä, kiinnostavaa, innostavaa ja kasvattavaa".

Ajatus Marjatta Sarpanevasta muusana tai edustusrouvana on vain osa totuutta. Hän oli varmasti kaikkea sitä, mutta myös taiteilijan elämänkumppani ja työpari. He täydensivät toisiaan. Toisen ollessa suurten linjojen ihminen ja toisen pitäessä huolen pienimmistäkin yksityiskohdista. Marjatta Sarpaneva kertoo, miten Timo Sarpaneva piirsi suuret linjat ja hän piirsi töitä puhtaaksi millimetripaperille. Epäilemättä Marjatta Sarpaneva oli myös se, joka piti yllä perheen ja kodin arkisia toimintoja -ja antoi taiteilijan olla oma vapaa itsensä.

Olen aina ollut kiinnostunut suurista taiteilijoista ja heidän töistään, mutta myös ihmisestä "maestrojen" takana. Marjatta Sarpaneva luento oli huikea elämys. Yhtäaikaa hauska ja koskettava, rakastavan ilkikurinen ja viisas matka Marjatta Sarpanevan muistojen sekä kotivideoiden ja tallenteiden kautta Timo Sarpanevan yksityiselle puolelle. Taiteilijasta välittyi huumorintajuinen, karismaattinen, vaatimaton ja herkkä kuva. Luento johdatteli meitä sepän pajasta Helsingin Kruunuhaan pieneen ahtaaseen asuntoon, Italian Muranoon, Ranskan Rivieralle, saariston kesämökille ja Hangon Casinon häiden viimeisiin tahteihin. Vaikka en Timo Sarpanevaa koskaan tuntenutkaan, luennon myötä sain kuvan, millainen ihminen hän oli Marjatta Sarpanevan silmin. Ja sen, miten häntä ymmärrettiin taiteilijana ja rakastettiin ihmisenä.

 

Timo Sarpanevan tausta oli vaatimaton. Elämässä oli kuitenkin jo varhain tärkeitä ihmisiä: isovanhemmat, seppä Aapeli, äiti ja Tuure-eno, joka vei Timo Sarpanevan runouden ja taiteen maailmaan. Ahtaassa lapsuudenkodissa Timo Sarpanevalla ei ollut käytössään pöytää, vaan hän piirsi kyykyssä polville asetetun pahvinpalan päällä lattialla, seinään nojaten. Pojan lahjakkuus oli ilmiömäinen ja hän aloitti opiskelunsa Taideteollisuuskoulussa jo neljätoistavuoriana vuonna 1940 valmistuen vuonna 1949 graafikoksi. Sotavuodet katkaisivat opinnot, joina vuosina Timo Sarpaneva työskenteli mm. tukkityömaalla "kymppinä".

Huolimatta koulutuksestaan graafikoksi Timo Sarpaneva tunnetaan kuitenkin parhaiten lasitaiteestaan. Graafikkona Timo Sarpanevan tunnetuin työ on varmasti hänen i-logonsa, joka suunniteltiin aluksi vain Sarpanevan i-sarjaa varten, mutta sittemmin se laajeni koko Iittalan tunnukseksi. Tarina kertoo punaisen vären olleen veren väri.

 

Tällä työllä Timo Sarpaneva osallistui Riihimäen lasin suunnittelukilpailuun vuonna 1949 voittaen toisen palkinnon, ensimmäisen palkinnon vei Arttu Brummer. Kilpailun myötä Timo Sarpanevan haave päästä työskentelenään lasin parissa toteutui.

 

Timo Sarpaneva osallistui menestyksekkäästi useisiin kilpailuihin, joiden kautta hänen nimensä alkoi tulla tunnetuksi suunnittelijana. Pitkän uransa Iittalan lasitehtaalla hän aloitti 1950-luvulla. Marjatta Sarpaneva kertoo huumorilla höystäen sitä, miten nuori suunnittelija meni ideoita täynnä hyttiin, joista suuri osa oli sellaisia -tietenkin- joita ei voinut toteuttaa. Onnekseen Timo Sarpaneva sai avukseen Erkki Vesannon, joka otti tämän siipiensä suojaan, opetti ja auttoi. Tämän kaltaista opastuista, Marjatta Sarpaneva painotti, tulisi olla myös nykyään enemmän. Tehtailla tulisi olla mentori, joka ohjaisi nuoria suunnittelijoita sisälle talon tapoihin ja korjailisi suunnitelmia tuotantoon sopivaan kuosiin. Marjatta Sarpaneva korostaa Timo Sarpanevan työskentelymetodin olleen tiimityötä, jossa mestarinkin tuli välillä taipua kompromisseihin. Timo Sarpanevan työskentelyfilosofia perustui pitkälti henkilökohtaisten suhteiden luomiseen kaikkien työprosessissa mukanaolevien kesken; ihmisläheisyyteen, energiaan ja henkilökemioihin.

Pannumyssy oli Timo Sarpanevan palkittu työ Milanon Triennaalissa vuonna 1951. Italialaiset eivät oikein ymmärtäneet pannumyssyn funktiota. Luovilla ihmisillä on myös luovia tapoja nähdä mikä toimii. Karnevaaleja rakastavat italialaiset olivat myytyjä, kun Tapio Wirkkala asetti myssyn päähänsä ja lanseerasi sen "suomalaisena karnevaalipäähineenä". Tämän jälkeen jälkeen se ymmärrettiin palkita hopeamitalilla. Pannumyssyn oli kirjonut oma äiti, Martta, Timo Sarpanevalle tärkeä ihminen.

Marjatta Sarpanevan luennolla Timo Sarpanevasta välittyy kuva hyvin vaatimattomana ihmisenä. Marjatta Sarpaneva uskoo sen lähteneen jo lapsuudesta, keskimmäinen poika jäi hieman isoveljensä varjoon. Alkuajan onnistumisiaankin taitelija kuvaili videolla vahingossa syntyneiksi ja keksineensä töilleen hienommat nimet kuin työ itsessään olikaan. Marjatta Sarpanevan mukaan koko hänen elämänsä ajan Timo kysyi itseltään: "olenko minä tarpeeksi hyvä?". Ehkäpä nöyryys on myös se, jota tarvitaan tullalseen todella hyväksi taiteilijaksi. Ajatus siitä ettei koskaan ole valmis, täydellinen.

Timo Sarpaneva teki taidettaan materiaalin kautta, sen ehdoilla. Vuonna 1954 hänen lasiesineensä Kajakki, Orkidea ja Lansetti palkittiin Milanon Triennaalissa. Kansainvälinen ura käynnistyi.
Lansetit
Timo Sarpaneva vietti lapsuutensa kesät äidinisänsä, seppä Aapelin, pajassa. Esineisiin liitettiin loistsu niiden valmistuttua, jotta ne palvelisivat työesineinä paremmin. Jotain taianomaista on myös Sarpanevan omissa esineissä. Ne kiehtovat ja lumoavat.
Rakastetut Festivot koristavat suomalaiskoteja. Designmuseon kaupasta saa muuten ostaa näihin sopivia Juhavan pyöreitä kynttilöitä.

 

Vela Bianca, sahattu, vasaroitu lasi, graniitti.
Taide-esineet Heals, pyörittäen puhallettu lasi.
I-sarjan työt olivat taidelasin ja käyttölasin välimuoto.
Etualalla Sarpanevan Tilanderille suunnittelemia emaloitua hopeaa olevia sirottimia. Taaempana Veninille suunnitellut Luoto ja Tuuli, vapaasti puhallettua lasia.

 

Vuonnna 1970 Sarpaneva aloitti yhteistyön Rosenthalin kanssa. Timo Sarpanevan Suomi sarjan esineen on koristellut Salvador Dali.
Ahtojää lasiteos valmistui Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967. Designmuseoon koostettu teos on alkuperäistä, johon kuului 485 osaa, pienempi, 210-osainen.
Puumuottiin puhallettu sarja. Muotin palamisen myötä jokainen esine on yksilö.

 

Palaneista muoteista oli koostettu upea teos.

 

Ikävä kyllä kirjoittaen pystyy välittämään vain kalpean aavistuksen siitä tunnelmasta, mitä itse luennolla saimme kuulla. Koin koko tunneskaalan ilosta suruun ja kaipaukseen. Tänään, tiistaina 27.3. 2018 kello 18 järjestetään uusi luento Designmuseolla.

 

Timo Sarpanevan (1926-2006) näyttely Designmuseolla 23.3-23.9.2018

 

 

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa