Puhtaat valkeat lakanat

Kun haikaillaan "paluulla menneisyyteen", olisi hyvä muistaa, että silloin tulisi mukana koko paketti. Sairaudet, joihin ei ole silloin vielä löydetty parannusta, huono hygienia, puoliksi pilaantuneet ruuat, hajut ja muut epämiellyttävyydet. Esimerkiksi "Parfyymi"-teoksessa kuvaillaan entisajan tuoksujen ja löyhkien  kakofoniaa. Kaikkialla lemusi: kirkoissa mätänevien ihmisten ruumiit sekä itse kirkkokansa, kapeilla kujilla jätteet, tunkiot ja eläimet, joita vielä 1800-luvulla pidettiin kaupungeissakin.

 

Suhtautuminen peseytymiseen on vaihdellut eri aikoina ja niin myös ymmärrys siitä, miten puhtaus määriteltiin. Veteen on liitetty pyhiä merkityksiä -vaikkapa kaste-  mutta myös ajateltu sen aiheuttavan sairauksia. Jälkimmäisessä pelossa ei oltukaan aina aivan väärässä huonon viemäriverkoston jätevesien  sotkeutuessa juomaveteen.

Kylpyläthän ovat vanha keksintö. Ne eivät olleet kuitenkaan ensisijaisesti peseytymistä varten, vaan paikka, jossa seurusteltiin, politikoitiin ja ihastuttiin, Roomalaisissa kylpylöissä maattiin erilaisissa aromaattisissa, eksoottisissa kylvyissä ja seurusteltiin intiimisti. Kyseisiä kylpylöitä kritisoitiinkin  myöhemmin  paheiden tyyssijoina, joista saattoi saada itselleen epämieluisan taudin.

1500-1600-luvuila veteen alettiin  suhtautua hyvinkin epäluuloisesti. Keskiajan pyhimykseksi havitteleva oli sitä hengellisempi, mitä vähemmän hän peseytyi. Törkyinen parta ja pahalta haiseva ruumis oli kunnon askeetikon ihanteena.

Vanhat maalaukset kylpevistä kaunottarista kertovat puhtauden ihanteesta vai kertovatko? Kylpyammeissa kylpeminen tarkoitti monesti sitä, että samaa kylpyvettä käytti useampi henkilö. Aamupesukin saattoi olla pelkkä kasvojen huljuttelu kylmässä vedessä. Voiko silloin enää puhua varsinaisesti puhdistautumisesta? Van Balenin maalaus 1600-luvulta. Aila Airon kokoelma

 

Puhtaus ja peseytyminen olivat kaksi eri asiaa.  1600-1700-luvullla aatelisherran vaatteet saattoivat olla suhteellisen puhtaatkin, mutta muu peseytyminen hoidettiin vähän niin ja näin. Vain näkyvään likaan kiinnitettiin huomiota: kasvoista tai kaulasta lika hangattiin pois pyyhkeisiin ja puuteri ja parfyymi peittivät hyvin loput. Kerrotaan, että jättimäisistä rokokooperuukeista saattoi löytyä jopa pieni hiirenpesäkin. Puhumattakaan muista täistä, toukista ja ötököistä, joita ne pahimmilaan kuhisivat. Oli kehitetty oma raapimistikku, jolla korkeisiin kampauksiin pääsisi kutittelemaan.

 

Pahaa hajua saatettiin säätyläispiireissä 1700-luvulla peitellä suihkauksella parfyymia. Kuva Aila Airon kokoelmista

 

1800-luvun lopulla alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Mikroskooppi paljasti tarkasti kaikki silmille näkymättömät bakteerit ja pieneliöt. Koteja alettiin tuulettaa eri tavalla ja peseytyminen sai uuden merkityksen. Lika ja terveyttä uhkaavat bakteerit haluttiin hävittää pois. Myös kaupungin viemäriverkostoon ja puhtaaseen juomaveteen alettiin kiinnitää huomiota mahdollisten sairauksien kuten vaikkapa koleran levittäjinä. "Puhtaudesta ja hygieenisyydestä" tuli sivistyneistön naisten uusi mantra. Tätä tietoutta pyrittiin jakamaan myös koko kansalle.

 

 

Suomalaisia on pidetty varsin puhtaana kansana nimenomaan saunakulttuuriin vedoten. Korkeassa lämpötilassa kuolivatkin bakteerit ja jotkin loiseläimet. Saunan jälkeen puettiin kuitenkin samat vaatteet päälle ja nukuttiin samoissa vällyissä. Vielä 1950-luvulla muisteltiin, että saunassa käytiin kerran viikossa. Anders Zornin hiilipiirros.

Tuoksut ja puhtauskäsitys erottelivat myös yhteiskuntaluokkia. Huono hygienia, raskas fyysinen työ ja vain viikottainen peseytyminen saunassa ja tehtaiden tai maatöiden ihmisiin jättämä tuoksujälki oli kaikkien aistittavissa.

Puhtaus myös ymmärrettiin eri tavoin. Katri Bergholmin 1800-luvun loppua käsittelevissä muistelmissa kerrottiin hauska tarina majatalosta 1800-luvulla. Säätyläisperheen nuori Elina-rouva matkusti ja joutui yöpymään maalaistalossa matkan varrella. Nuorikko oli hyvinn tarkka hygieniasta, ja  kysyi emännältä kerran toisensa jälkeen, ovatko petivaatteet varmasti aivan puhtaat. Johon emäntä vannoi ja vakuutti niiden olevan puhtaita: "Ne ovat nyt niin puhtaat, niin puhtaat, niitä ei ole käyttänyt kukaan muu kuin Petäjäveden kirkherra ja Laukaan nimismies!"

 

Hyvä emäntä tunnistettiin runsaasta liinavaatevarastosta, jossa jokainen lakana ja pellavaliina olivat kauniisti nimikoituja ja hyvässä järjestyksessä.

 

 

 

 

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.