Olen aina rakastanut Ellen Thesleffin taidetta. Hän on esikuvallinen luova, rohkea nainen, joka rakasti kauneutta. Taiteilija oli myös innoittajani, kun ristin esikoiseni Elleniksi. Sisaret Gerda, Ellen ja Thyra Thesleff 1890-luvulla, yksittyiskokoelma/ Kuva HAM/ press
HAM:issa pidettävän Ellen Thesleffin näyttelyn teokset ovat maalauksellisen vapaita ja impressionistisen eloisia. Niihin liittyy myös tunne, ekspressio, joka on aistittavissa milloin tummissa väreissä, voimakkaissa, huolettomissa siveltimenvedoissa ja intensiivisessä värissä. Hän on värin, valon ja liikkeen kuvaamisen mestari. Thesleffin maalaukset ovat hyvin aistillisia ja niihin sisältyy myös kolmas ulottuvuus, jotain mitä tapahtuu tai jatkuu kuvaushetken ulkopuolella.
Satama 1910. Impressionismissä on kyse impressiosta; vaikutelmasta, hetkestä, joka vangitaan ennenkuin se kiitää ohitse. Tässä työssä on yhtä aikaa kevyt ja raskas tunnelma, joka yhtäältä muodostuu kuulaista valoa heijastavasta vedestä ja toisaalta paksuista värikerroksista.
Miten vaikeaa onkaan kuvata mykässä maalauksessa ääntä -ja kuitenkin Thesleff on onnistunut siinä. Hänen töissään on läsnä äänien maailma: huutava tyttö, sello nojaamassa naisen olkapäähän, tamburiinia helisyttävä Isadora Duncan, Chopinin valssia tanssivat tytöt, joissain maalauksissa miltei kuulee, kuinka tuuli ravistelee puiden lehtiä tai meren aallot lyövät rantahiekkaan.
Kaiku vuodelta 1891. Tyttö huutaa luontoon ja luonto vastaa.
Aaltojen rytminen leikki ja pauhu on aistittavissa tässä maalauksessa Forte dei Marbi vuodelta 1909
Usein Thesleffin töissä on unenomainen tunnelma: Omassa lempiteoksessani "Thyra Elisabet" on jotain madonnamaalausten tunnelmasta. Ellenin sisar on kuvassa haaveellisena ummistanut silmänsä, kuunteleeko hän kenties jotain sävelmää, joka on vaivuttanut hänet omiin maailmoihinsa? Meillä jokaisella on oma salattu maailmamme, minne kukaan muu ei pääse.
Maalauksessa Lehtimaja vuodelta 1908 huomio kiinnittyy tapaan, jolla Thesleff on kuvannut puiden lehtien välistä läikkinä siivilöityvää auringonvaloa. Kuva: HAM/Hanna Kukorelli
Liikkeen kuvaaminen on aiheuttanut taiteilijoille aina ongelmia. Miten kuvata liikettä kaksiuloitteisella pinnalla tai miten saada veistos näyttämään siltä kuin liike jatkuisi? Modernin tanssin uranuurtaja Isadora Duncan (1877 – 1927) vaikutti Thesleffin taiteeseen. Isadora vapautti tanssin koreografian ja liiallisen esteettisyyden kahleista korostaen itsensä ilmaisemisen ja tunteen esittämisen merkitystä. Sama muutos oli käynnissä myös taiteessa: impressionismi ja ekspressionismi korostivat hetkellisyyttä, uudenlaisen kauneuden löytämistä ja tunteen välittämistä katsojalle. Thesleffin töissä naiset tanssivat valssia toisiinsa kietoutuneina ja lennokkaat siveltimenvedot tuovat esiin liikkeen sulavuuden.
Ellen Theslefille naisasia oli tärkeä. Modernin tanssin synty ja Isadora Duncan liittyvät naisen vapautumiseen.
Isadora Duncan oli modernin tanssin uranuurtaja ja Thesleff sai vaikutteita töihinsä tämän vapautuneesta liikkeestä. Duncanin tanssi vaikutti moniin taiteilijoihin ja häntä myös kutsuttiin "eläväksi veistokseksi".
Itsensä ilmaiseminen, uusien liikeratojen etsiminen ja tanssin puhdas nautinto näkyy myös tanssiaiheisissa Thesleffin töissä.
Ikaros 1940-luvun loppu. Ikaros on kreikkalainen taruhahmo, joka lensi liian lähelle aurinkoa. Lennokkaat siveltimenvedot kuvaavat liikettä.
Maalaustaiteen muusa. 1946 on maalattu Thyra-sisaren poismenon jälkeen. Fiktiivinen hahmo tanssi keskellä luontoa.
Tyttöjä (Tytöt niityllä) 1906. Teos on maalatu Muroleessa. Toinen tyttö huutaa pellolle. Teos on kuin jälkikommentti Thesleffin varhaisempaan maalaukseen "Kaiku"
Impressionistisessa Ihmisiä luonnossa -maalauksessa vuodelta 1911 valon, värin ja varjojen leikki sulauttaa hahmot taustaan ja maassa näkyviin varjoihin.
Italialainen maisema 1906. Harva Thesleffin työ on staattinen vaan liike on vallannut myös maiseman valon leikkiessä puiden latvoissa muodostaen auringonkehrän tai pyörteen.
Minulle Ellen Thesleffin näyttely HAM:issa loi muistoja rakastumisen hetkistä. Ei kuitenkaan rakastumisesta toiseen henkilöön, vaan taiteeseen, kauneuteen, luontoon ja johonkin ylevään. Thesleffin taide on kuin runotta.
"Minä maalaan kuin jumala", on Ellen Thesleff lausahtanut.
