Kävin Jyväskylän Alvar Aalto Museon lasten huonekaluja esittelevässä näyttelyssä. Esillä on ensimmäistä kertaa teema, jossa lapsille suunnitellut Aino Aallon ja Artekin huonekalut nousevat näin merkittävästi esiin. Näyttely sai innoituksensa -kuinkas ollakaan- kirpputorilta löytyneestä lastensängystä. Näyttelyä varten rakennettiin työpiirustusten mukaan myös muutamia uusia lastenkalusteita.
Ydinperheideologian mukaan perhe oli kansalaisyhteiskunta pienoiskoossa, jossa jokaisella sen jäsenellä oli oma merkittävä roolinsa. Lapsissa oli sen tulevaisuus. Siksi myös lapsuuteen ja lapseen tuli panostaa.
"Lasten mittakaava"- näyttely kertoo Aallon ja Artekin lastenhuonekalujen tarinan. Ajatus siitä, että maailmaa katseltaisiin myös lasten vinkkelistä ei ole kuin noin sata vuotta vanha ilmiö. Lapsille suunnatut omat esineet kertovat myös lapsuuden merkityksen korostumisesta. Lapsuus nähtiin yhä voimakkaammin tärkeänä kehityskautena, jota tuli tukea myös lapsille suunnitellun oman ympäristön kautta. Lapsille suunnitellut huonekalut kertovat myös lapsen aseman muutoksesta perheen sisällä: lapsesta alkoi pikkuhiljaa tulla ydinperheen keskipiste.
Mitä pitää ottaa huomioon lapsille suunitellessa? Hygienia, terveys, toiminnallisuus, turvallisuus ja kauneus olivat avainsanoja jo tuolloin. Materiaalien tuli olla helposti pyyhittäviä ja pestäviä. Terävät reunat pyöristettiin ja esineiden tuli kestää rajumpiakin leikkejä. Esineiden tuli olla myös muunneltavia, eri toimintoihin sopivia, leikkeihin muokkautuvia, pinottavia ja mielellään luonnonläheisiä ja kolhuista piittaamattomia. Kun kävelin näyttelyä läpi, ihastelin suunnittelun ajattomuutta. Lastenhuoneiden, päiväkotien ja neuvoloiden sisustus toimii yhä tänäkin päivänä.
Arkkitehti ja muotoilija Aino Aalto (1906-49) vaikutti voimakaasti miehensä rinnalla. Hän työskenteli paitsi yhteistyössä miehensä kanssa erilaisten projektien parissa, hän oli myös itsenäinen suunnittelija ja Artekin toimitusjohtaja vuosina 1941-1949. Kerrotaan, että Aino, realistina ja käytännönläheisenä ihmisenä, hillitsi miehensä huimimpia päähänpistoja.
Kuten monesti kahden lahjakkaan taiteilijan suhteessa, toinen jää auttamatta toisen varjoon. Näin kävi Ainollekin. Ajalle tyypillisesti koti ja lapset toivat vastuuta, joka jäivät lähinnä vaimon kannettavaksi. Monet heidän yhteisistä projekteistaankin muistetaan ennen kaikkea miehen kautta. Tämä ei ollut Alvar Aallon syy, hän kyllä korosti aina myös vaimonsa osuutta.
Alvar Aallon suunnitellessa Taidehallissa vuonna 1929 pidettyyn Taideteollisuusnäyttelyyn huonekalu- ja rakennustyötehtaan osaston, suunnitteli Aino Aalto sinne lastenhuoneen interiöörin kalusteineen.
.
Vuonna 1935 valmistuneeseen Alvar Aalloon yhtenä merkkiteoksista pidettyyn Viipurin kirjastoon suunniteltiin myös lastenosasto, jonka käytännöllinen ja kaunis sisustus oli Aino Aallon käsialaa. Lehdistössä kirjoitettiin lastenosaston olevan kuin satumaailma, jossa kaikki huonekalut olivat pienoiskoossa. Ikkunoista tulvivat auringonsäteet ja viherkasvit loivat viihtyisyyttä. Sisääntuloon oli sijoitettu myös käytännöllinen käsienpesuallas likaisille pikku käsille. Uskallan arvata, että se oli Aino Aallon idea.
Miksi arkkitehtien työt jakautuivat tietyllä tavalla? Taustalla vaikuttivat myös aikansa sukupuoliroolit. Naisarkkitehtien kuten myös naistaiteilijoiden uskottiin onnistuvan parhaiten "naisellisissa" aiheissa kuten lasten kuvaamisissa tai vaikkapa lastenhuoneiden suunnittelussa.
Aino Aallon kiinnostus lastenhuoneiden suunnitteluun oli kuitenkin aitoa eikä vain sukupuolirooleista kimpoavaa. Aino Aalto oli haaveillut jopa lastentarhan opettajan työstä ja hän osoitti jo opiskeluaikanaan kiinnostusta lastenkalusteiden- ja tilojen suunnitelua kohtaan. Kodin arkea pyörittävä naisarkkitehti osasi katsoa tiloja myös käytännöllisyyden, toimivuuden ja lasten tarpeiden näkökulmasta.
Alvar Aalto Museossa oli myös upea perusnäyttely, joka koostui paitsi arkkitehtuurin esittelystä myös rakennetuista sisustuskokonaisuuksista sekä lasiesineistä.
Alvar Aallon katu 7
Jyväskylä
Lapsten mittakaavassa näyttely jatkuu 21.5. 2017 saakka
