Olen aiemmin kirjoittanut mitä kannattaa huomioida, jos on ostamassa tai myymässä vintagea. Tällä kertaa pohdin vintagea ja trendejä.
Haistellessani trendejä tätä blogia varten seurasin puolen vuoden ajan huutokauppojen tarjontaa sekä haastattelin useaa vintagekauppiasta. Osa vintage-esineistä kuten tietyt design-tuotteet ja nimekkäiden suunnittelijoiden tuotteet ovat aina kysyttyjä. Vintageliikkeissä ja huutokaupoissa mm. Eero Saarisen tuotanto, Artekin valaisimet sekä kolmijalkaiset jakkarat ja designlasi liikkuvat tasaisen vilkkaasti. Aidot itämaiset silkki- ja villamatot tekevät myös aina kauppansa. Vintage-esineissä myös sesonki vaikuttaa jossain määrin kysyntään: kevättä ja kesää kohden myös tietyt kausituotteet kuten puutarhakalusteet myyvät paremmin kuin sydäntalvella. Ja mikäli vanha nojatuoli sattuu olemaan päällystetty kauden trendivärillä, se myy paremmin kuin vanhahtava kuosi.
Huonommin liikkuvat tällä hetkellä Helsinki Second Hand -vintagekauppaa pyörittävän Jan Lindroosin mukaan vanhat sängyt, sohvat tai muut verhoiltavat tuotteet. Verhoilu on itsessään kallista eikä näin kannattavaa, ainakaan jälleenmyyntiä ajatellen. Kuvaavaa on, että alkuperäiskuntoisen pormestarisohvan hinta on jokunen satanen, verhoilutyö sohvaan maksaa kankaasta riippuen noin 2000-3000 e. Kuitenkaan uudelleen verhoiltuna Pormestarista ei välttämättä saa edes 1000 euroa. Näin sen ostaminen ja verhoilu ei ole ostajallekaan kannattavaa.
Vintagemaailmassakin on vallalla erilaisia trendejä. Erityisesti 1950-60-lukujen design on kovassa huudossa. Matalat kyseisen aikakauden tiikkisenkit ovat olleet jo pian kymmenen vuoden ajan todella haluttuja, samoin 1950-luvun liinavaatekaapit sekä pinnatuolit. Tällä hetkellä myös rottinki eri muodoissaan, erilaiset tarjoiluvaunut ja Svenskt Tennin kankaat nousevat nyt hintoihin, joita ei vielä viitisen vuotta sitten nähty. Jälkimmäisessä lienee osuutensa myös usealla näyttelyillä, joissa Svenskt Tennin tuotantoa on viime vuoden aikana tehty suomalaisillekin tutuksi.
Mikäpä on seuraava trendi? Pitkään on odotettu 1980-luvun tai funkiksen paluuta. Ruotsin antiikkimessuilla, jossa ollaan monesti Suomea hieman edellä, oli myynnissä paljon Swedish Gracea eli suomeksi 1920-luvun klassismia ja art decoa henkiviä esineitä. Tyyli on ollut Ruotsissa suosittu jo pitkään, mutta Suomessa sitä on länsinaapuria vähemmän saatavilla. Uskaltaisin kuitenkin arvailla, että hienot 1930-luvun tinapeilit, patsaat ja huonekalut saattavat nostaa pian suosiotaan myös lahden tällä puolen.
Toinen, mitä ruotsalaiset ovat osanneet arvostaa suomalaisia paremmin, ovat vanhat matot. Hyvänä esimerkkinä mm. Marta Måås-Fjetteström, jonka mattojen hinnat nousevat tuhansiin euroihin. Suomen vastaavat saman aikakauden tekstiili- ja mattotaiteilijat yhä aliarvostettuja. Ehkä nyt olisi hyvä panostaa esim. Greta Skogster-Lehtisen tai Toini Kallion mattoihin?
Ps. Lähtöhinnat ovat noin hintoja, jotka on pyöristetty ruotsin kruunuista.
Tervetuloa Habitareen 15.9.klo 12-13 kuuntelemaan luentoani vintagesta.
