Kesä on pihakirppisten ja antiikkitapahtumien luvattua aikaa. Viime blogissani "Mitä kannattaa pitää mielessä, kun ostaa vintagea?" kerroin mitä vintagea ostavan kannattaa huomioida. Tällä kertaa neuvon yksityishenkilöä, joka haluaa päästä eroon omista vanhoista esineistään tai on perinyt jotain, jonka arvoa ei tiedä. Esineen hinnan määrittelystä olen kirjoittanut aiemmassa blogissani "Mitä maksaa"
Kun lähdet myymään, ota selville, mitä myyt. Älä luovu aarteistasi liian halvalla tai toisaalta pyydä ylihintaa esineestä, jolla on vain tunnearvoa. Mikäli olet löytänyt mummon vintiltä erityiseltä vaikuttavan esineen, siitä voi hyvin kysäistä netissä erilaisissa ryhmissä, tunnistaisiko joku sitä. Mutta mikäli sinulle alkaa sataa yksityisviestejä, joissa esineestäsi tarjotaan varsin mukavaa hintaa, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida. Todennäköisesti hallussasi on jotain, jonka arvosta sinun kannattaa ottaa enempi selvää. Lue kirjoja ja kysäise vaikka huutokaupalta sen arvoa.
Mikäli olet löytänyt esineistäsi "helmen" ja päätät lähteä sitä myymään, kannattaa miettiä myyntikanava tarkkaan. Arvoesineet menevät kaupaksi missä tahansa, mutta parhaan hinnan niistä saa todennäköisesti huutokaupassa, jossa ostajia on paljon ja markkinat myös Suomen rajojen ulkopuolella. Jos olisin myymässä vaikka Tynellin valaisinta tai harvinaisempaa taidelasia, tarjoaisin sitä ensin johonkin tunnettuun huutokauppaan, joita ovat esimerkiksi Stockholm Auktionsverket, Annmaries, Bukowskis ja Helander. Muista kuitenkin, että huutokaupat rokottavat myös myyjältä huutokauppakamarista riippuen noin 15 prosentin provision ja erilaisia pieniä käsittelymaksuja esineen myynnistä ja valokuvauksesta. Arvohuutokauppaan kannattaa tarjota lähtökohtaisesti hieman laadukkaampia esineitä, joiden arvo liikkuu satasissa. Esimerkiksi Bukowskis-huutokaupan myyntiin otettavan esineen pohjahinta on 200 euroa. Mutta huutokauppoja on erilaisia. Osa ottaa myyntiin myös edukkaampia esineitä. Huutokaupat toimivat välittäjinä, eivätkä osta esineitä. Lähtökohtaisesti huutokauppa toimii vain alustana, jossa esine myydään, verottaen sekä ostajaa että myyjää.
Usein myös yksittäiset kauppiaat ja keräilijät ovat usein kiinnostuneet ostamaan laadukkaita esineitä. Myös heiltä voit saada hyvän hinnan esineistäsi. Älä kuitenkaan hämmästy, jos esineesi on myöhemmin kaupan korkeammalla hinnalla. Kauppiaan on maksettava liiketilan vuokrat, palkat ja muita erilaisia kustannuksia. Monesti kauppiaat kunnostavat tai verhoilevat esineen uudestaan, mistä aiheutuu lisäkustannuksia.
Yksittäisiä esineitä kuten muutamia kahvikuppeja, vateja ja ei niin arvokkaita keräilyharvinaisuuksia voi hyvin myydä facebookin ja netin myyntiryhmissä, kirppiksellä tai messuilla. Esimerkiksi Arabiaa keräilevien omalla nettikirppiksellä esineestä saa parhaimman hinnan, kun keräilijä kohtaa keräilijän. Ota esineestäsi hyvä kuva, usein useampia, anna tarvittaessa sen mitat ja kerro rehellisesti onko esineessä vikoja. Itse suosin esineessä aina hakua paikan päältä. Näin raha vaihtaa turvallisimmin omistajaansa ja näen heti, oliko esine sellainen kuin ilmoitus antoi olettaa. Mikäli lähetät esineen postissa, pakkaa se hyvin. On todella harmillista maksaa esineestä, jonka saa rikkinäisenä kotiinsa. Ja sitten täytyy pohtia, kenen oli syy: lähettäjän vai postin?
Itse rakastan kierrellä erilaisia messuja ja kirppiksiä. Erityisesti silloin, kun aurinko paistaa, on vapaapäivä ja palkka on juuri tullut tilille. Messuilla ostajat ovat usein hövelillä tuulella ja voit saada omasta esineestäsi ihan mukavan hinnan. Oma myyntipiste kannattaa laittaa nätiksi ja esineet kauniisti ja siististi esille. Itse ainakin viivyn pitempään esteettisesti kauniin myyntipisteen äärellä.
Ja tietenkin myyntisääntö numero yksi: kannattaa myydä sitä, mitä kysytään. Seuraavassa jutussa kerronkin vintagen eri trendeistä. Mitä nyt myy ja mikä trendi kenties on seuraavaksi nousussa?
