Vanhan postikorttialbumin kertomaa

 

Sain käsiini vanhan postikorttialbumin tutkimuksiani varten. Postikortteja oli lähetetty vain muutaman vuoden ajalta, vuosilta 1902-1906, silti ne täyttivät kokonaisen albumin. Verrattuna nykyiseen, postikortit olivat silloin suosittuja, tärkeä viestintäväline. Postikorttikansion omisti nuori farmasian opiskelija Lars Josef Kjäldström.

Helsingissä opiskellessaan Josef ehti asua useassa eri osoitteessa mm. Tähtitorninkatu 18, Fabianinkatu 28 ja Observatorigatan 18, jotkut kortit osoitettiin suoraan "Ylioppilastalolle", joka oli lmeisesti nuoren herran "toinen koti". Myös tittelit olivat tärkeitä: ensin oltiin "lyseolaisia", sitten "Herr  Studeranden", "H.Herr", "Herr Student", "K. Herra Ylioppilas" ja  "Lääketieteen Ylioppilas" vain muutamia mainitakseni.

Josef kuului Pohjalaiseen osakuntaan. Yläkulman hakaristiä ei tule sotkea natsisymboliikkaan. Se on esiintynyt monissa eri kulttuureissa ja sillä on tätä paljon vanhempia mm. yliluonnollisen voiman, jumaluuden ja pahalta suojelevia merkityksiä.

 

Millaisia viestejä postikorteissa oli? Korteilla toivotettiin onnea juhla- ja merkkipäivänä kuten nykyäänkin, mutta ne olivat paljon moniulotteisempi viestintäväline: yksityisen kirjeen epävirallisempi "pikkuveli". Osa korteista sisällöltään nykyisen tekstiviestin kaltaisia muistutuksia, pyyntöjä tai ohjeita. Josefin tavoin suuri osa ylioppilaista oli opintojensa aikana velkaantuneita, joissain albumin korteissa mm. karhuttiin rästiinjääneitä maksuja takaisin.

Postikortin saattoi kuka tahansa lukea, tämä oli otettava huomioon kortteja kirjoitettaessa -etenkin opiskelijanuorukaiselle, joka asui muiden alivuokralaisena. Luonnollisesti se rajasi  jonkin verran sisältöä. Joskus salainen viesti oli raaputettu piilokirjoituksella itse kuvan päälle, niin että se näkyi vain valoa vasten. Tai teksti oli latinaksi, kieli, jota vuokraemäntä ei varmastikaan ymmärtänyt.

Osa postikorteista oli pienoiskirjeitä, jotka oli kirjoitettu kaunokirjaliseen tyyliin korkealentoisesti, kuvaillen hyvinkin yksityiskohtaisesti kesänviettoa tai jotain retkeä tai tapahtumaa.

 

Joissain korteissa oli lyhykäisiä opiskelijatovereiden tervehdyksiä ympäri Suomen, tärkeimpänä viestinä itse kortin kuva erilaisista "kansallisesti merkittävistä paikoista" kuten Imatralta, Äänislinnasta, Inarista, Olavinlinnasta ja Saimaan kanavalta.

 

Eksoottisimmat kortit oli lähetetty mm. Nervistä, Lubeckistä, Palermosta, Belgiasta, Ranskasta ja Buenos Airesista. Suku kun oli varsin kansainvälistä. Ikävä kyllä joku suvussa on keräillyt postimerkkejä, osasta kortteja ne on napsittu talteen postimerkkialbumiin.

 

Myös kuvia kauniista naisista lähetettiin nuorelle ylioppilaalle. Nuoruuden rakastettu Ester oli lähettänyt tämän kortin.

 

Postikorttialbumin omistaja Josef Kjäldström oli palavasieluinen suomalaisuuden aatteen kannattaja. Vuonna 1904 Josef siirtyi kirjoittamaan päiväkirjaansa äidinkielensä ruotsin sijaan suomeksi. Hänen opiskelijatovereiltaan -hengenheimolaisiltaan- saadut kortit olivat suomeksi, mutta svekomaaniveljeltä ja vanhemmilta sukulaisilta ruotsiksi. Sukunimensä Josef suomensi vasta vuosia myöhemmin Kaltioksi, mutta ilmeisesti jo tässä vaiheessa ajatus poltteli mieltä, sillä osa tovereista lähetti hänelle kirjeet "Jooseppi Laurinlähde" nimellä. Tämä oli Josefin varhainen suomalainen alterego, nimi, jolla suomalaismieliset toverit häntä kutsuivat. Myös lähettäjistä löytyy tällaisia hauskoja varhaisssuomennoksia kuten Tavaststjernasta suomennettu "Tavasttähti".

Suomalaisuusaate näkyy paitsi kansallisia merkkihenkilöitä- ja maisemia sekä kansallispukuisia neitosia kuvaavissa korteissa, myös niiden sisällössä. Vuodelta 1906 lähetetyn kortin teksti puhukoot puolestaan: "Rakas Jooseppini! Tervehdähän tovereita minun puolestani ja kiitä niitä, jotka olivat karnevaalissa, uljasta esiintymisestään. Kiitos sullekin! Valitan, etten sanut olla mukana ja samalla syttyä välittömästi pyhään vihaan suomalaisuuden häpäisijöitä kohtaan. Janne". Postikortteihin painetut ruotsinkieliset sekä venäjänkieliset nimet oli mustattu yli.

 

Josef oli pappisvanhempiensa kauhuksi kiiinnostunut teatterista -suomenkieisestä  tietenkin. Teatteriväestä ja esityksistä löytyy useita kortteja. Hauska teatteriaiheinen viesti löytyi eräästä Jalon kirjoittamasta kortista: "Hyvä Veli! Nyt on asia kiireellinen, mutta samalla hyvin tärkeä. Meillä on nimittäin täällä Runeberg-iltama, jossa tulisi kuvaelmasarja Vänrikki Stoolin tarinoista ohjelmaan. Mutta meiltä puuttuu nuotteja "Pilven Veikkoon". Ole niin hyvä ja mene Kansallisteatteriin ja pyydä sieltä saaa kopioida siihen sekä laulut että säestyksen." Ilmeisesti tekijäoikeuksia ei silloin tunnettu.

 

Merkkimieskortti kertoi nuorukaisten idoleista.

 

Postikortteja oli lähetetty eri kaupungeista. Tampere 1900-luvun alussa.

 

Erityisesti minua kiinnostivat Helsinki-aiheiset kortit. Tässä kuva Vanhan Ylioppilastalon kulmilta Helsingistä. Stockan kelloa ei vielä ollut.
Myös huumoria viljeltiin.

 

Iloisten postikorttien kylkeen oli tallennettu myös nuoren ylioppilastytön hautajaiskutsu.

 

Vaiherikkaan elämän elänyt Lars Josef opiskeli farmasian tutkinnon jälkeen lääkäriksi ja toimi mm. Niuvanniemen mielisairaalan ylilääkärinä vuosina 1931-1945, kuolemaansa saakka. Isälleen ehkä 1920-30-luvulla lähettämässä postikorttivalokuvassa hän on kuvattuna vaimonsa Valborg Kaltion kanssa.

 

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.

Seuraa meitä somessa