Wanha Sataman messut levittivät antiikin ilosanomaa

Ehdin käydä Wanhan Sataman antiikki- ja taidemessuilla Helsingin Katajanokalla toimittajana töissä yli kymmenen vuoden ajan. Messuilla oli minulle suuri merkitys, sillä tuona aikana tutustuin lukuisiin alan kauppiaisiin eri puolilta Suomea ja näin tuhansia esineitä. Opin paljon vanhoista tavaroista, niiden keräilystä ja markkinoista.

Vasemmalla Old Timesin messutarjontaa, joka oli aina mielenkiintoinen ja monipuolinen. Ruskea kahvallinen kippo on Marita Lybeckin keramiikkaa. Oikealla Christine's Design -liikkeen pöytä, jolla on tarjolla Friedl Kjellbergin aina yhtä ihastuttavaa riisiposliinia.

Enkä malttanut olla ostamatta messuilta tavaraa. Erikoisimpiin hankintoihini kuului itämainen semiantiikkinen kazan-matto. Matto oli hieno, mutta sitäkin ikimuistoisempi oli kohtaaminen kauppiaan, Timo Kuusiston, kanssa. Hän oli siirtynyt oopperalaulajasta ja -lavoilta Saksasta antiikkikauppiaaksi, ja kesken hinnanhieronnan hän varoittamatta rupesi laulamaan. Se iski kuin metrin halko. En olisi uskonut, että normaalin kokoisesta miehestä lähtee sellainen ääni.

Wanha Sataman messut olivat Glorian Antiikille ja nykyiselle Antiikki & Design -lehdelle erityisen tärkeä foorumi, sillä siellä näimme antiikin, taiteen ja designin trendit ja kohtasimme alan vaikuttajat. Suomessa Wanhan Sataman lisäksi vain Mustion antiikkiviikoilla pääsi katselemaan samanlaista laatuantiikin, taiteen helmien ja huippudesignin kavalkadia. Mustion upea tapahtuma ehti hiipua jo vuosia sitten.

Instituutioksi Wanhan Sataman messut kehittyivät Mirja Sabellin johdolla. Hän perusti messut 1991, aikana jolloin Suomessa kiinnostus antiikkiin oli vasta heräämässä. Vuonna 2001 pidetyt 10-vuotisjuhlamessut keräsivät viikonlopuksi Katajanokalle 120 kauppiasta ja reippaasti yli 8 000 kävijää. Tällaisista luvuista voi nykypäivinä vain haaveilla.

BelAntico-liikkeen tinaiset kynttilänjalat empiren ajalta, kynttiläpesä on tyylille tyypillisesti uurnan muotoinen, tekijä J. G. Almquist, joka toimi tinanvalajana Turussa 1805-26. Vasemmalla Liisa's-liikkeen kotimaista 1920-30-luvun kristallia.

Tuolloin elettiin antiikkimessujen kulta-aikaa, sillä antiikki-, taide- ja keräilymessuja järjestettiin hurjat 100 vuodessa. Suuri osa niistä kuitenkin oli lähinnä kirpputoritapahtumia, joissa antiikki-etuliite oli turhan ylevä.

Wanhan Sataman messut järjestettiin perinteisesti marraskuussa pyhäinmiestenpäivän viikonloppuna ja keväällä pääsiäisen aikoihin. Juhlapäivät näkyivät messuilla ja toivat niihin oman tunnelmansa, esimerkiksi kevään ensimmäisinä esikkoina.

Antiikkiliike R. Muurin osaston tunnisti suuresta juhlavasta kattauksesta. Se oli monesti messujen vetonauloja.

Uskokaa tai älkää, Wanhan Sataman antiikkimessut olivat 2000-luvun alussa monille julkisuuden henkilöille ihan must-paikka. Siellä näkyi niin politiikan suurmiehiä kuten vaikkapa Paavo Lipponen tai kulttuurielämän persoonia Arja Samulinista lähtien. Oma lukunsa olivat kivenkovat ja erikoislaatuiset keräilijät, jotka kuin vainukoirat liikkuivat osastolta toiselle patinan jäljillä.

Mirja Sabelli halusi messuilleen alan ammattilaiset ja luotettavat antiikki- ja taidekauppiaat sekä laatukriteerit myytäville esineille. Hän myös korosti osastojen kauneutta, ei riittänyt, että kauppiaat vain raahasivat tavarat paikalle epämääräisiin kasoihin. Osastojen tuli olla siistejä ja järjestettyjä, miellyttäviä katsella ja tarjonnan helposti tutkittavissa. Parhaiten sisustetut osasto keskittyivät A-saliin.

Wanhan Sataman antiikki- ja taidemessuja jäi kaipaamaan kaikki todellisen antiikin ystävät. Voi vain toivoa, että ne saisivat jollain tavalla jatkoa, ja toivossa on hyvä elää.

Anttiblogiuusi s100x100 q80 noupscale

Antti Kaijalainen

Antti Kaijalainen on Antiikki & Design -lehden toimittaja. Hän on kiinnostunut antiikista ja designista sekä kaikista niiden väliin jäävistä kiinnostavista esineistä.