Pääsiäispöytään uutta, vanhaa ja lainattua

Pia-Maria Lehtola on pääsiäisihminen. Hän kertoo kotinsa koristelusta suureen juhlaan. Pöydillä on vanhoja ja uusia antiikkilöytöjä sekä rakkaita muistoja isovanhemmista.

Kynttilää sytyttää jutun kirjoittaja Pia-Maria Lehtola, joka on tuttu Yleisradion ruotsinkielisestä tv-toimituksesta.

Pääsiäissunnuntaina heräsin lapsena kukonlaulun aikaan. Isovanhempieni asunto Lars Sonckin suunnittelemassa kivitalossa Hangon torin laidalla kylpi kananpojankeltaisessa valossa. Keittiöstä kuului, kuinka karjalainen Mummini leipoi jo rahkapiirakoita. Tuore kahvi tuoksui. Minun ja siskoni sänkyjen vieressä, omissa villamyssyissämme, oli pääsiäismunista tehty pyramidi. Tämä oli isämmekin lapsuuden perinne.

Pääsiäinen on ollut minulle lapsesta asti runsauden, kirkkauden ja rakkauden juhlapyhä. Tänä pääsiäisenä haluan muistaa sukuni naisia. Valkoinen, puristelasista 1950-luvulla valmistettu kaksiosainen kana symboloi isoäitieni anteliaisuutta ja lempeyttä. Kana on laina Ritva Blomquistin antiikkiliikkeestä.

Vaalea sinivalkoinen pääsiäispöytäni symboloi kirkkautta ja valoa. Ylösnousemuksen riemujuhlaan sopii puristelasista valmistettu kaksiosainen kana, jossa on hyvä säilyttää kananmunia. Kolmen ruokalajin päivällinen tarjotaan Villeroy & Boch Mettlachin Perle-astioista.

Katan pöydän omalle perheelleni. Astioiksi valitsen kaikkein vanhimman, Villeroy & Boch Mettlachin Perle-sarjan. Sen hienostunut reunakuvio ja sinivihreä väri kuvaavat kevään elämänvoiman paluuta.

Pöytää koristamaan pääsee myös tuorein antiikkihankintani, Villeroy & Boch Dresdenin sata vuotta vanhat Nellike-pesuvati ja kannu. Puhtautta symboloiva pari sopii kantamaan valkoisia neilikoita.

Saksalaiset biedermeierhenkiset kupit ovat 1920-luvulta, bebeleivokset lepäävät Limogesin posliinivadilla. Pöytää koristaa myös vanha venäläinen samovaari ja käsittä maalattu venäläinen pääsiäismuna, jossa on Kristuksen kuolinnaamio. Espressokahvi tarjotaan saksalaisesta kaakaokannusta.

Kahvipöytää koristavat talvella löytämäni käsinmaalatut taivaansiniset kahvikupit. Niitä käytettäessä on tarjottava vaaleanpunaisia bebeleivoksia, jotka olivat toisen isoäitini lempileivonnaisia.

Eteiseen kannan kustavilaistyylisen pikkupöydän. Se on löytö Katja Hagelstamin Lokal-liikkeestä. Olen koristanut pöydän eri aikakausien kaunottarilla: Arabian majolikaruukulla, vanhalla rakkaalla madonnapatsaalla ja kultakehyksisellä peilillä.

Minua viehättävät asetelmat, jotka saavat katsojan pysähtymään elämän pyhyyden edessä. Tänä pääsiäisenä asettelen isoäitini mustan pianon päälle hänestä muistuttavia esineitä. Berliiniläispiano kuljetettiin sodan aikana hevosvaunuilla Tammisaaresta Hankoon.

Isoäitini berliiniläinen piano sai sodan aikana hevoskyydin Tammisaaresta Hankoon. Uusrenessanssityylisen pianon päällä on biskviiposliininen tyttö ja 1800-luvun lopulta oleva makeiskulho.

Valkoinen tyttöpatsas on biskviiposliinia ja löydetty helsinkiläisestä Nitafairista. Sen edessä on pienempi, vanhempaa rouvaa esittävä biskviivaasi, jossa on nuukahtaneita lumikelloja.

Suklaanruskeassa 1800-luvun lopun posliinikulhossa lepäävät tsaarin pääsiäismunia jäljittelevät Fazerin metallimunat. Ne muistuttavat isoisästäni, joka oli Fazerilla karamellimestarina – pääsipä mukaan siis yksi isoisäkin.

Nyt pääsiäiskotimme kylpee valossa ja vanhanaikaisten, puuterimaisen keltaisten pääsiäisliljojen makeassa tuoksussa. Juhla voi alkaa!

Uushopeinen kananmunateline on hauska löytö englantilaiselta antiikkikauppiaalta, joka piti puotia Hangossa.

Vaalea sinivalkoinen pääsiäispöytäni symboloi kirkkautta ja valoa. Ylösnousemuksen riemujuhlaan sopii puristelasista valmistettu kaksiosainen kana, jossa on hyvä säilyttää kananmunia. Kolmen ruokalajin päivällinen tarjotaan Villeroy & Boch Mettlachin Perle-astioista.

Juttu on julkaistu Antiikki & Designin numerossa 3/2016. Katso täältä numeron muista aiheista.