Vintagekengät viehättävät suutari Juho Ervingiä

Suutari Juho Erving entisöi työssään vintagekenkiä. Ne on aikoinaan tehty kestämään. Suomessa kenkätuotanto kukoisti 1920-50-luvuilla.

Suutari Juho Erving käyttää mielellään vintagekenkiä. Helsingin Töölössä sijaitsevassa liikkeessään hän myös entisöi asiakkaittensa vintagekenkiä muun suutarintyön ohella.

Hirvittää ajatella, mitä kaikkea nämä kengät ovat olleet todistamassa, suutari Juho Erving sanoo ja vetää jalkaansa pitkävartiset nahkasaappaat. Soljilla biker-saappaiksi naamioidut kengät ovat kuuluneet aikoinaan tuntemattomalle eurooppalaiselle sotilaalle, ja luultavasti ne ovat palvelleet käyttäjäänsä toisessa maailmansodassa.

Yli 60-vuotiaat marssisaappaat on tehty kestämään, ja lopulta laatu painaa Ervingin vaakakupissa synkkiä mielikuvia enemmän. Kelpo kenkiä ei sovi jättää käyttämättä.

Erving kiinnostui vintagepukeutumisesta jo lukioikäisenä Kuusamossa. Silloin hän vieraili ahkerasti kierrätyskeskuksessa.

Kun Erving muutti Helsinkiin, vintagetyyli vei nuoren miehen toden teolla mennessään. Hän kulki ainoastaan 1940–60-lukujen kengissä. Ne tuntuivat jalassa uusia paremmalta, ja niiden muotokieli sekä kauniit yksityiskohdat miellyttivät silmää.

Armeijan vanhat 1940-luvun marssisaappaat ovat jostain päin Eurooppaa. Erving on tuunannut ne soljilla moottoripyöräilijän eli biker-saappaiksi.

Laadukasta käsityötä

Juho Ervingin vintagekengistä valtaosa on kotimaista tuotantoa.

– Maamme oma kenkätuotanto kukoisti 1920–50-luvulla. Silloin meillä oli useita Renton ja Aaltosen kaltaisia kenkätehtaita, jotka valmistivat laatujalkineita. Valitettavasti kotimaiset valmistajat eivät enää myöhemmin pystyneet kilpailemaan ulkomaisen halpatuotannon kanssa, hän harmittelee.

Suutarintyössään Erving on päässyt tutustumaan kenkiin pintaa syvemmältä.

– Olen purkanut vintagekenkiä osiin ja opetellut entisöimään niitä. Siinä olen oppinut arvostamaan vanhaa käsityötaitoa entistä enemmän, hän kertoo.

– Korjaan ainoana Suomessa myös perinteisin menetelmin valmistettuja amerikkalaisia Red Wing -kenkiä. Ennen kengät tehtiin käsityönä, ja jos niitä hoidettiin hyvin, niillä saattoi astella pari vuosikymmentä.

Spittarit eli teräväkärkiset miesten pikkukengät ovat pilanneet monen käyttäjän jalat. Kengät ovat saaneet lempinimensä brittiläisen Spitfire-hävittäjälentokoneen mukaan.

Häät spittareissa

Iän myötä ihmisen jalka levenee, ja niin on käynyt myös Juho Ervingille.

– Minulla on nykyään tällainen tyypillinen suomalaismiehen leveä jalka, eivätkä sirolestiset vintagekengät enää istu minulle.

Häitään Erving kuitenkin juhli martioiduissa eli prässäämällä kohokuvioiduissa 50-luvun spittareissa. Silloin ei voinut tinkiä tyylistä varpaiden kivistyksen uhallakaan. Nyt Ervingillä on käytössään parikymmentä vintage-kenkäparia. Niiden lisäksi hänellä on joitakin kymmeniä keräilykappaleita.

Ervingin makuuhuoneen senkin päällä koreilevat jenkkilippukuosiset 1970-luvun miesten platform- eli korokepohjakengät. Suurin osa Ervingin kengistä on maksanut kirpputoreilla vain muutaman euron, mutta näistä hän pulitti helsinkiläisessä second hand -liikkeessä sievoisen summan.

– Kengät löydettyäni minun oli pakko saada ne omakseni. Katsokaa nyt, näissä on rokattu tyylillä!

Jenkkilippukuosiset 1970-luvun platform-kengät ovat kuuluneet legendaariselle Stadin Säkki -tiskijukalle eli Jouko ”Jokke” Linnamaalle.

Vinkit vintagekenkien käyttäjälle

Vanha kenkä ei kestä jokapäiväistä käyttöä niin kuin uusi.

Tyypillisiä ongelmakohtia ovat kuivunut ja halkeileva nahka, kovettuneet kumipohjat sekä irvistelevät liimaukset.

Ennen käyttöönottoa vintagekenkiin kannattaa vaihdattaa uudet pohjat. Samalla suutari voi arvioida muun korjaustarpeen.

Tuubiin pakattu kenkävoide on paras lankki vanhalle nahalle.

 

Juttu on julkaistu Antiikki & Designissa 2/2016.

Suutari J. Erving www.suutarierving.fi