1950-luvun koteja

Luin taannoin vanhoja 1950-luvun ja 1960-luvun alun Kaunis Koti -lehtiä. Jos olet kiinnostunut vintagesta ja designista, kyseinen lehti on oikea kultakaivos.

Vanhat sisustuslehdet kertovat paljon omasta ajastaan. 1950-luvun ja 1960-luvun alun Kaunis Koti -lehdet kuvaavat  ihanteita, haasteita ja paljastavat nykylukijalle sekä artikkeleista että rivien välistä myös paljon aikansa aatemaailmasta.

Kaunis Koti tarjosi lukijoilleen paljon unelmia, kuten sisustuslehdet nykyäänkin. Lehdissä esiteltiin mm. Wirkkaloiden, Sarpanevien ja Birger Kaipiaisen kodit sekä vastarakennetun Tapiolan uusia asuntoja. Nämä kekseliäät ja kauniilla muotoilulla kyllästetyt asunnot edustivat ihannetta, joista tavallisen kuluttajan toivottiin ottavan mallia. Lehdet tarjosivat ajatuksen "kauniista arjesta" ja esittelivät modernia hyvää suunnittelua, joka olisi kaikkien ulottuvilla.

Lehdessä oli myös kuulumisia Milanon Triennaaleista ja esittelyä uusimmasta muotoilusta, esineistä, jotka ovat nyt vuosien saatossa muodostuneet klassikoiksi.

 

Erityisen runsaasti lehdessä oli juttuja Tapiolasta, tuolloin uudesta ja erilaisesta "puutarhakaupunginosasta". Tapiolaa, uudenlaista lähiötä, suunnitellessa ihanteena oli, että rinnakkain asuisivat sekä herrat, virkamiehet ja työväki. Lehdissä  esiteltiin uusiin taloihin rakennettuja mallisisustuksia. Uteliaitten iloksi toimittajat kurkistivat myös näihin moderneihin koteihin, joihin asukkaat olivat juuri muuttaneet. Osa jutuista tehtiin omakotitalojen asukeista, osa nuorten lapsiperheiden kodeista. "Jokamies sisustaa" -jutussa koti sisustettiin vähävaraisemman budjetilla. "Jos haluaa pitää sisustuskustannukset jatkuvasti alhaisina, tekee oikein välttäessään viimeistä huutoa olevaa muotitavaraa ja etsiessään reilun näköisiä ajattomia esineitä. Hyvänä esimerkkinä ajattomuudesta on pinnatuoli, joka sopii yhtähyvin köyhimpään torppaan vaativaan ympäristöönkin" , jutussa neuvottiin.

Lehdessä oli paljon ylistäviä juttuja uudesta asuinalueesta
"Tapiolassa suuri yhteneväinen vihreä huone on jo todellisuutta" kertoo tämän kuvan kuvateksti. Viheralueet olivatkin puutarhakaupungin sydän.

 

Uusia keksintöjä kuten baarikeittiötä tai tarjoilua helpottavaa keittiön ja ruokahuoneen yhdistävää aukkoa ihailtiin.

Lehti ei kuitenkaan ollut mitenkään kritiikitön uutta arkkitehtuuria kohtaan. Tapiolassa uusia asuntoja rakennettaessa kun kokeiltiin myös innovoivaa arkkitehtuuria. Eräskin toimittaja päätti tehdä myös jutun, millaista näissä uusissa asunnoissa oli todellisuudessa asua. Hän soitteli vastavalmistuneiden asuntojen ovikelloja ja haastatteli asukkaita kameramiehen kera. Tapiolaan muuttaneet kertoivat kuinka arkkitehti hienoja taloja suunnitellessaan oli unohtanut jossain kohdin täysin käytettävyyden. Ovet aukesivat lomittain toistensa päälle tukkien kulkuväylän, tuuletusikkuna oli suunniteltu portaikon yläosaan niin, ettei sitä saanut koskaan avattua, portaiden alle jäi hukkatilaa ja olohuoneessa ei ollut yhtään ehjää seinää. Ilmeisesti käytännöllisyys ei todellakaan ollut kaikkien arkkitehtien mielessä, sillä eräänkin talon lasikuistin ikkunoita ei saanut avattua ja ne keräsivät väliin kasan kuolleita kärpäsiä ja pölyä ja yläkerran uloimpien ikkunoiden peseminen on mahdotonta koska ne aukeavat ulospäin. Nämä ovat kuitenkin pieniä ongelmia, vakuuttivat haastatellut asukkaat kuorossa..

Arkkitehti oli suunnitellut kaiteen "väärälle" puolelle.
Eräästä keittiöstä arkkitehti oli unohtanut suunnitella paikan, johon mahtuisi jääkaappi.

 

Tietynlainen murros maalta kaupunkiin ja naisten työssäkäynnin osalta näkyy hyvin myös lehden jutuissa. Monelle muutto Tapiolaan oli huomattava parannus elinolosuhteisiin. Lähiöön muuttaneet riemuitsivat isommista tiloista ja parantuneista mukavuuksista kuten sisä-wcstä. Ongelmia saattoi kuitenkin tuottaa kodin sisustus. Lehden vinkkipalstoille lukijoita ohjeistettiin, miten asuntoja kannattaa sisustaa. Lukijoiden sisustuspulmiin vastattiin piirtämällä mallisisustuksia lähetettyjen pohjakuvien perusteella. Monikäyttöiset huonekalut kuten aukivedettävät sohva-laverisängyt, klaffipöydät ja pinottavat tuolit olivat käytännöllisiä ratkaisuja tilaongelmissa.

Tyylikäs 1950-luvun kylpyhuone.
Toimiva, siisti ja koneistettu keittiö oli jokaisen perheenemännän ylpeys.

Useaan Tapiolan suurempaan asuntoon suunniteltiin vielä palvelijanhuone keittiön yhteyteen. Joissain taloyhtiöissä vielä 1950-luvulla kotiapulaisille oli rakennettu oma asuntola kodin läheisyyteen. Näin koti jäi perheen yksityiseksi alueeksi. Mutta pienemmissä kodeissa kotiapulaista ei ollut ja äidin tuli suoriutua usein kaksinkertaisesta työtaakasta. Kaunis koti-lehdissä oli  työssäkäyviä äitejä kritisoivia juttuja kuten otsikoilla "Äiti kotiin" ja erään perheen haastattelu, jossa kerrottiin, miten äiti tekee työtä vasta kun perheen muut velvollisuudet on hoidettu: "Kun perheessä on kolme kouluikäistä poikaa, äidillä riittää kutomista ja housunpolvien paikkaamista, mutta hän osaa jakaa aikaansa niin, että ehtii iltaisin rentoutua käännöstöittensä parissa." Naisen työ nähtiin jutussa ikäänkuin harrastuksena. Eräässä artikkelissa tunnetun designvaikuttajan kotoa kuvatekstissä mainitaan  "elävään kulttuurikotiin liittyy erottamattomasti äiti ompeluksineen iltalampun alla".

Päähuomio lehdessä oli lapsiperheiden kodeissa. Useampi juttu oli tehty myös lastenhuoneista ja annettu vinkkejä niiden sisustamiseen.  Usein sisarukset nukkuivat samoissa huoneissa, lapsille ei ollut välttämättä varattu omaa huonetta, vaikka kyse olisi ollut isommastakin kodista. Kaunis Koti lehdessä esiteltiin myös muutama  naimattomien naisen asunto. Sillä kas kumma, tällaisiakin oli lähiöön muuttanut. Juttu, joka oli otsikoitu  "Virkanaisellakin on koti" kertoi laveasti myös niistä asenteista, joita naimaton nainen sai vielä 1950-luvulla osakseen.

Lukemani lehdet ajoittuvat jälleenrakennuksen aikakauteen. Jälleenrakennus ei koskenut vain taloja, vaan myös kansakunta joutui rakentamaan itsensä uudelleen.  Tunnelma oli kuitenkin toiveikas. Ihmiset uskoivat muotoilulla voitavan luoda parempaa ja tasapuolisempaa tulevaisuutta kaikille.

 

Kuvat: Kaunis Koti-lehdet vuosilta 1950-1961

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.