Kahvikupit ovat nykyisin noin1-1½ dl:n suuruisia posliini- ja puoliposliini tai fajanssikuppeja. Mallit vaihtelevat eri tyylikausien mukaan ollen milloin suhteellisen korkeita ja kapeita, milloin taas korkeuttaan leveämpiä ja hyvin laakeita. Erikoiskäyttöä varten on kahvikuppejakin erilaisia. Kahviaamiaiskuppi on lähes puolta suurempi kuin tavalliseen välitarjoiluun käytettävä kahvikuppi, varsinkin jos siitä tarjotaan ns. maitokahvia, johon sekoitetaan runsaasti keitettyä maitoa. Kaikkein pienimpiä kuppeja ovat mokkakupit.
Emännän tietokirja vuodelta 1958
Sain puolisen vuotta sitten facebookissa kaveriltani kahvikuppihaasteen Siinä piti muistaakseni muutaman päivän aikana päivittää sosiaaliseen mediaan kuva omasta kahvihetkestä. Olin tuolloin niin kiireinen lasten kanssa ettei rauhalliselle kahvihetkelle saatikka niiden kuvaamiseen ollut juurikaan aikaa. Nyt aion ottaa haasteen vastaan.
Kahvi liittyy olennaisena osana päivääni. Aloitan aamuni aina kupillisella kahvia ja juon sen Birger Kaipiaisen paratiisisarjan isoimmasta kupista. Aloitin sarjan keräämisen noin 20 vuotta sitten ja se täydentyi syntymäpäivä-, valmistujais, kihlajais- ja häälahjoina. Värikäs Paratiisi piristää harmaintakin aamua enkä vieläkään ole kyllästynyt en kuviointiin, vaikka äitini -joka rakastaa valkoista- näin aikoinaan varoitteli. Tänä vuonna Paratiisi on erityisen ajankohtainen, kun Birger Kaipiaisen syntymästä on kulunut sata vuotta.
Kirjoitustyötäni teen aina kahvin voimalla. Välillä inspiraation iskiessä unohdan syödä, mutta kahvikupillistani en jätä väliin koskaan. Kaj Franckin Kiltasarjaa meillä oli jo lapsuudenkodissa. Olen täydentänyt sarjaa kirppareilta ja vanhojentavaroiden liikkeistä. Kaikki kiltavärit: vihreä, musta, ruskea ja keltainen sopivat hyvin yhteen.
Myönnän, että ostelen kahvikuppeja myös pahan päivän piristykseksi. Monta vuotta sitten löysin mökkimatkan varrelta Arabian 1960-luvun kuppeja puolen tusinaa muutamalla kympillä. Retro ei ollut silloin vielä muotia.
Nyt varmaankin kannattaisi alkaa kerätä 1970-80 ja 90-lukujen Arabiaa kuten Ruskaa, Kareliaa tai Arcticaa. Nekin nousevat vielä joku päivä suosikeiksi. Perin Lappeenrannassa asuneilta isovanhemmiltani koko Karelia-sarjan.Se on vielä pahvilaatikossa. Mutta ei kauaa.
Rakas muistoarvo on myös isotätini maalaamilla kupeilla. Muistan saaneeni ne pikkutyttönä. Taakse on kirjoitettu kultavärillä: "Katjalle 1977". Muistan Helena-tädin sanoneen, että ne ovat häälahja häneltä, koska hän ei varmaankaan ole enää elossa, kun menen naimisiin. Ikävä kyllä hän oli oikeassa. Mutta miten kauniisti ajateltu! Vaalin astioita aarteenani, muistona hänestä.
