Sain mahdollisuuden päästä Tallinaan tutustumaan Viron muotoilun tuuliin. Oppainani minulla oli mm. Maris Orav Estonian Desig Centeristä sekä Tallinn Design Festivalin pääjärjestäjä Ilona Gurjanova.
Viron design, mitä se on? Mieleeni tuli suunnaton määrä erilaisia ihania käsityöläispuoteja, joissa olen vieraillut Tallinnassa käydessäni ja isompana brändinä vaatesuunnittelija Ivo Nikkolo. Juuri tälläinen mielikuva useimmilla meistä onkin Viron muotoilusta. Hyvin yritteliästä, pienimuotoista ja heiltä puuttuvat Iittalan ja Marimekon kaltaiset suurnimet. Maris Orav kertoi, että maan muotoilun kansainvälistyminen on vielä ottamassa alkuaskelia. Kansainvälistyminen on vaikeaa, sillä suuri strategia taustalta puuttuu. Syitä tähän voi hakea historiasta. 1950-luvulla, jolloin suomalaisen muotoilun perustaa rakennettiin ja kansainvälisiä suhteita luotiin, oli Eesti osa Neuvostoliittoa. Itsenäistymisen myötä yrittelijäisyys nousi korkealle, mutta toiminta on yhä aika pienimuotoista. Monet muotoilijat vetävät yrityksiään pitkälti omin voimin vastaten henkilökohtaisesti paitsi suunnittelusta, myös tuotteidensa mainonnasta, valokuvauksesta ja toimivan välillä itse jopa omien brändiensä malleina. Lähimaihin kuten Suomeen on virolaisen designin ollut vaikeaa rantautua, sillä suomalaiset suosivat voimakkaasti "omia" muotoilijoitaan.
Viron muotoilunimiä, joita Oravin mukaan kannattaa painaa mieleen, olivat mm. erityisesti sydänpaidoistaan tunnettu Marit Ilison, jonka vaatteita on esitelty mm. Voguessa, nuorten suunnittelijoiden designpalkinnon voittanut Johanna Tammisalu, Nuud Ceramicsin Mariana Laana ja vintagehenkinen huonekaluja suunnitteleva Oot-Oot.
Telliskivi on Tallinnan "the most hip" alue, eräänlainen "paikallinen Punavuori" tai kansainvälisemmin ehkä Meatpacking Districtin kaltainen, entiselle teollisuusalueelle kasvanut elävä keskus, jossa muodikkaimmat ja innovatiivisimmat yritykset majailevat. Suuntasimme tietysti sinne.
Telliskivessä kiertelyn jälkeen lähdimme Tallin Design Festivaleille. Ne pidettiin vanhassa sukkellusvenetehtaassa. Paikka oli rapistunut, jopa hitusen pelottava, etenkin kun taustalla kuului aavemaista elektronista musiikkia. Design Festival oli keskittynyt ennemminkin laatuun kuin määrään. Festivaalilvierailijalle esiteltiin tulevaisuuden tekstiilejä, kuten satuja näyttävät vuodevaatteet ja käännöksiä tekevä huivi. Onneksi kukaan ei ole vielä keksinyt, miten ajatuksia voi lukea.
Oli todella innoittava matka ja kiinnostukseni virolaista muotoilua kohtaan heräsi. Yleinen nopea mielikuva suunnittelun tuulista oli vapaus, jota Telliskivikin alueena hyvin kuvasti. Aloitetaan rohkeasti, unelmoidaan suuria, kokeillaan ja ajatellaan "out of the box". Kaiken ei tarvitse olla valmista, ennenkuin voi aloittaa. Huomasin myös ympäristöajattelun olevan voimakkaasti esillä paikallisessa muotoillussa. Vieraillessani nahkatuotteita valmistavan Stella Soomilaisen ja vaatesuunnittelija Reeta Ausin studioissa, kierrätys- ja ekologisuus-ajattelu oli viety hyvin pitkälle.
Ps. Jutussani kaikkien suunnittelijoiden kohdalla ei ole nimeä, sillä huolimatta siitä, että sekä Estonian Design House:ssa että Tallin Design Festivalilla on tarkoitus tuoda esiin eestiläistä muotoilua, olivat muotoilijoiden nimet "piilotettu" tai ainakin vaikeasti löydettävissä tuotteiden yhteydessä. Henkilöbrändäykseen kannattaisi varmasti panostaa vielä enemmän, tuotteet veivät jo sydämeni.
