Muotokuva on kiehtonut mieltäni taidemuotona, sillä muotokuvaa katsellessa katsojan ja kuvatun henkilön välille muodostuu pakostakin vuorovaikutus, mystinen yhteys, joka voittaa ajan ja paikan haasteet.
Valinta puolivartalomuotokuvatyppiä edustavasta maalauksesta sopivine attribuutteineen oli kuitenkin tehtävä. Pysähdyin lopulta erään kuvan äärelle. Älykkään näköinen herrasmies haastoi minut katsellaan. Kuvan edessä oli kirja viittaamassa henkilön sivistyneisyyteen. Toisessa kädessään hän piteli rennosti silmälaseja, lukeneisuuden indikaattoria ja aikansa ylellisyysesinettä. Hänen tummat hiuksensa kihartuivat ohimoille, kasvot olivat pitkänmalliset eivätkä perinteisessä mielessä puoleensavetävät. Huulilla kuitenkin karehti hymynhäive. "Tämä se on", päätin.
Muotokuvan oli maalannut John Jackson vuonna 1828. Muotokuvan henkilö oli Sir John Soane, brittiläinen arkkitehti, valonkäytön mestari, jonka tunnetuimpia töitä oli Englannin pankki. Kirja hänen edessään oli kooste hänen arkkitehtuuria käsittelevistä luennoistaan.
Halusin etsiä tuleville kuulijoilleni lisää tietoja hänen elämästään, perheestään ja persoonastaan. Lähteet vetivät puoleensa ja huomasin törmänneeni mielenkiintoiseen juorukronikkaan; John Soanen lapset ja lapsenlapset olivat eläneet varsin villiä elämää. Oli suorastaan ihme, etteivät arkkitehdin hiukset olleet muotokuvassa jo harmaantuneet.
Uppoutuessani syvemmälle suvun tarinoiden syövereihin huomasin skandaalien joukossa tutun nimen: Soanen pojantytär oli avioitunut kaukaisen sukulaiseni kanssa. Solmittu avioliitto päättyi aikoinaan hyvinkin häpeälliseen avioeroon ja jäi lapsettomaksi. Sukututkimukseni sai arvokasta lisävalaistusta, miksi kyseinen sukuhaara sammui tuohon liittoon.
Haukoin henkeäni löydettyäni yhteyden Soanen ja itseni välillä. Sir John Soane hymyili minulle arvoituksellisesti takaisin. Miten on mahdollista, että satojen muotokuvien joukosta valitsin juuri hänen kuvansa?
Seuraavan Lontoon matkani ehdoton kohde on Sir John Soanen oma museo. Sir John Soane testamenttasi 1833 kotinsa museoksi toivoen, että sen interiöörit ja hänen keräilemänsä taide ja antiikkiesineet säilytettäisiin siinä muodossa kuin ne 1800-luvun alussa olivat. Se on upea 1800-luvun kotimuseo, mutta siellä järjestetään myös näyttelyitä. Museo on palkittu vuonna 2013 parhaana konservointikohteena.
Telegraphyn artikkeli "Museum that time forgot" Sir John Soanen Museosta
Gentlemans Magazine vuodelta 1838