La Bella Italia

Nyt oli visterian eli sinisateen aika kukkia.
Lasten kanssa Torinossa. Menimme heidän ehdoillaan ja museot jäivät näkemättä.

Lähdimme koko perheen voimin etsimään kevättä Italiasta. Olimme ehkä hieman viime tipassa liikkeellä, sillä hotellihuonetta seitsemälle oli vaikea saada. Syynä oli tuolloin Torinossa pelattava Juventus Ajax ottelu, johon meilläkin oli liput.

Meillä asuu kova Ronaldo-fani.

Päädyimme  ensi kertaa kokeilemaan Airbnb-majoitusta. Löysimme upean villan, johon mahduimme kaikki. Kyseessä oli vanhaan huvilakokonaisuuteen kuulunut entinen talousrakennus noin 1940-luvulta. Se oli alunperin ollut vanha puutarhurin asunto, joka sittemmin oli erotettu villasta - ja unohdettu. Kun villan nykyinen omistaja Roberto saapui ensi kertaa paikalle, ihana puutarha oli ehtinyt kasvaa umpeen ja puut ojentelivat oksiaan talon sisälle. Roberto oli insinööri ja näki heti vanhan funkistalon potentiaalin. Hän rakennutti taloon lisäkerroksia ja pengersi puutarhan jälleen vanhaan loistoonsa.

Villassa yhdistyy kauniisti vanha ja uusi.
Pengerretyllä pihalla oli monia tasoja. En voi edes kuvitella niitä työtunteja, joita lopputuloksen saamiseen on käytetty.

 

Uima-altaamme
Poolhouse oli rakennettu kekseliäästi vanhaan vesisäiliöön.
A villa with a view

Vaikka olisin voinut viettää villassa ihailemassa maisemia loputtomiin, oli ympäröivä vuoristo pakko tutkia. Villa sijaitsi Apenniinien vimeisellä vuorella, ja horisontissa siintivät jo Alpit. Kävin mieheni kanssa joka aamu lenkillä vuoren rinteillä. Aloitimme aina ylämäkeen, jotta jaksaisimme myös paluumatkan. Lenkkimaisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Torinon kaupunki siintää alapuolella.

Paitsi lenkkeilemällä vuoren huipulle pääsi myös kätevästi eräänlaisella funikulaarilla.

Vuoren huipulle ja takaisin alas kätevästi pienellä vaunulla.

 

Vuoremme huipulla oli upea kirkko nimeltä Basilica Superga, joka oli valmistunut vuosien 1717-1731 väliisenä aikana muistoksi Torinon taistelusta, jossa Ranskan joukot lyötiin. Basilicassa ei tietenkään ollut opasteita ja opastusta kuin italian kielellä, joten muu tieto jäi hieman hämäräksi.

Barokkia ja klassismia henkivän kirkon on suunnitellut Filippo Juvarra.
Kirkon ensmmäiseen kerrokseen saattoi kiivetä lukuisia rappusia pitkin ihailemaan maisemia.

 

Kirkon sisäpihaa.

Villamme oli kävelymatkan päässä vuoren huipulla sijainneesta Supergan kylästä. Itse kylä oli pieni ja ihana. Juuri sellainen, joita on tottunut näkemään turistioppaiden kuvissa mutta joita et todellisuudessa koskaan kohtaa. Siellä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja elämä sujuisi nyt ja tulevaisuudessa samalla rytmillä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Kylässä oli kaksi ravintolaa, juusto- ja ruokatavarakauppa sekä lehtikioski. Söimme ensimmäisenä iltana toisessa ravintoloista, ja eteemme kannettiin valtava määrä herkullista ruokaa, joka maistui myös lapsille. Viihdytimme itseämme myös katselemalla muita ravintolavieraita, jotka söivät siellä perheineen. Voi sitä elävyyttä, käsien huitomista ja iloista naurua - tuntui kuin olisimme olleet Fellinin elokuvissa.

Olisin hyvin voinut jäädä pikku kylään pitemmäksikin ajaksi: ostaa aamucroissantit paikallisesta panetteriasta, illallisviinit hakisin viereiseltä viinitilalta ja mieheni nauttisi espressoa paikallisten charmantisti harmaantuneiden herrasmiesten seurassa jalkapallosta kiivaasti väitellen. Kirjoittaisin ehkä elämää suuremman romaanin yläkerran ateljeessa tai aloittaisin jälleen maalausharrastukseni. Kenties ensi keväänä?

Supergan kylä sijoittui rinteille.
Supergan kylä on noin 10 minuutin matkan päässä Torinon keskustasta.
Lähellä oli paljon viinitiloja, sillä alue kuuluu Piemonteen, yhteen Italian merkittävistä viinintuotantoalueista.
Torino
Magnolia kukkii.

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.