Sain kutsun Lauttasaaren kartanoon tutustumaan sen uuteen ilmeeseen. Ihastuin. Koneen säätiön Lauttasaaren kartano hehkuu kuin jalokivi.
Olen asunut Lauttasaaressa lapsuuteni ja nuoruuteni. Tunnen saaren kuin omat taskuni, sen kalliot, niemet ja vanhat rakennukset. Vaikka nyt olen muuttanut sieltä pois, on saarella aina paikka sydämessäni. Sitä suuremmalla mielenkiinnolla seurasin lehdistä, kun Lauttasaaren kartano tuli myyntiin jokunen vuosi sitten. Toivoin, että rapistunut, mutta yhä komea rakennus saisi arvoisensa omistajat. Kartanon loiston vuosista oli kulunut pitkä aika ja rakennus oli toiminut sodan jälkeen mm. sairaalana ja muistisairaiden vanhusten hoitokotina, 2010-luvun alusta rakennus oli ollut tyhjillään.
Tarjouskilpailun voitti Koneen Säätiö vuonna 2015. Se oli monella tapaa onni, sillä säätiö teki kartanoon ja sen viereiseen Punaiseen huvilaan perinpohjaiset remontit. Koneen säätiötä ajattelen aina lämmöllä, sillä se on aikoinaan myöntänyt minulle apurahoja omaa tutkimustani varten. Säätiöllä on hienot arvot ja se rahoittaa noin 25 miljoonalla eurolla tutkimusta ja taidetta joka vuosi.
Vanhassa talossa täytyy valita, mikä on se aikakausi, jota seurataan ja säilytetään. Pohjaratkaisu pyrittiin muuttamaan alkuperäiseksi. Lähtökohtaisesti alakerta pyrkii noudattamaan 1920-luvulla tehdyn remontin asua ja ylempi kerros on entisöity empiretyyliin. Myös vintti rakennettiin työtiloiksi ja katolle puhkaistiin kattoikkunat.
Entisöinti on salapoliisityötä, ja täynnä valintoja. Itse rakennuksesta löytyi paljonkin muistoja menneisyydestä. Muutama vanha ovi löytyi ullakolta, niiden pohjalta rakennettiin uusia ovia. Kaikki, mitä voitiin, säilytettiin. Vanhat kaakeliuunit oli yhtä lukuunottamatta purettu, mutta tilalle hankittiin vastaavat vanhat, jotka muurattiin edellisten paikalle.
.
Vanhasta sisustuksesta ei ollut mitään jäljellä projektiin ryhdyttäessä. Miten sisustaa tila, joka 1930-luvun kuvien perusteella oli varsin eklektinen? Luotaisiinko kokonaisuus, joka henkisi jotain tiettyä aikaa? Ohjeeksi Koneen säätiöltä saatiin "Eleganssia ja särmää". Sisustustyyli edustaa nyt pohjoismaista modernismia: Finn Juhlin kalusteita, Wirkkalan taide-esineitä ja nykytaidetta. Mielestäni rohkea ja toimiva ratkaisu; kartano on päivittynyt tyylikkäästi nykypäivään. Lopputulos on kaunis yhdistelmä modernia tyyliä "vanhoissa kuorissa".