Taiteilijaelämää Önningebyssä ja Tuusulassa

Didrichsenin taidemuseo esittelee Ahvenanmaalla vaikuttaneen Önningebyn taiteilijasiirtokunnan ja Tuusulajärven taiteilijayhteisön elämää ja taidetta. Näyttely vei minut aurinkoisiin kesäpäiviin. Se oli ehkä parasta lääkettä tähän marraskuiseen pimeyteen.

Taustaa Önningebylle ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisöille voi hakea Pariisin uusista tuulista, jossa maalaiselämää kuvaavat aiheet, "aito kansa" ja ulkoilmamaalaus paikanpäällä olivat suuressa suosiossa. Taiteilijat pakkasivat myös pohjoismaissa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat maaseudulle ja rannikolle kuvaamaan aitoja kalastajia ja maaseudun elämää.

Önningebyn ohessa esimerkiksi Tanskassa Skagenissa vaikutti vastaava taiteilijakolonna. 1800-luvun loppupuolella. Önnigebyn taiteilijoista Hanna Rönnberg kävi myös Skagenissa, jossa tämä lapsi ja äiti-aihe on maalattu vuonna 1888

Luonnon helmassa maalaamista helpotti kun tehdasvalmisteisia valmiita öljyvärejä tuubeissa alkoi olla saatavissa eikä värejä tarvinnut enää sekoittaa jauheesta. Öljyvärit tuubissa sopivat niin kertamaalaukseen, impressionismiin kuin ulkoilmamaalaukseenkin. Työt saatettiin maalata alla prima eli kertamaalauksena, valmiiksi yhdellä maalauskerralla ennen kuin öljyväri kuivuu. Hetkellisyyden, autentisuuden ja vaikutelma siitä, että taiteilija todella oli paikanpäällä maalaamassa eikä ateljeessa tuli välittyä kuvasta.

Pekka Halonen on maalannut Elin Danielssonin maalaamassa kuin todistusaineistoksi siitä, että työt todella tehtiin luonnossa, paikanpäällä. 1892

Molemmissa näyttelyssä kuvatuissa yhteisöissä oli paljon samaa kuten en plein air eli ulkoilmamaalaus, taiteilijoiden verkostoituminen ja runsas määrä ikoniseksi muuttunutta, suomalaista sielunmaisemaa puhuttelevaa taidetta. Önningebyn taiteilijasiirtokunta oli kuitenkin periaatteessa luonteeltaan tilapäinen ja kesään painottuva, Tuusulaan sitä vastoin muutettiin vakituisesti. Tosin Victor Westerholm perheineen hankki Lemströmin kanavan läheltä  myös oman asunnon, Tomtebon ja muutama taiteilija vietti Ahvenanmaalla  myös talvikauden. Pääosin taiteilijat Önningebyssä kuitenkin asuivat siellä vain kesäisin kalastajilta tai paikallisilta maanviljelijöiltä vuokraamissaan asunnoissa, joihin moneen sisältyi myös täyshoito. Naistaiteilijankaan ei tarvinnut huolehtia päivittäisistä kokkailuista tai siivoamisesta, vaan he saattoivat keskittyä taiteeseen. Önningebyssä olikin paljon myös paljon maalaavia naisia. Verrattuna Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön, oli Önningebyssä vaikutti myös lukumäärällisesti enemmän taiteilijoita, joista osa saapui sinne Suomen ohessa Ruotsista, Eestistä ja jopa Italiasta. Toiset vaikuttivat Önningebyssä useita vuosia, toiset viettivät siellä vain yhden kesän. Melkeinpä yhtä kiehtovia ellei jopa maalauksia kiehtovampia ovatkin monisyiset rakkaustarinat joita niin Önningebyssä kuin Tuusulanjärvellä riittää kerrottavaksi.

Nuoret taiteilijat juhlivat, rakastuivat ja eikä draamoiltakaan vältytty. Milloin syynä oli taiteellinen erimielisyys, joskus taas mustasukkaisuusdraama. Önningebyssä 1886

 

Taiteilija Eva Topelius rakastui Önnigebyssä ruotsalaiseen taiteilija J.A.G Ackeen. Isä Zachris Topelius ei ollut alussa alkuunkaan innostunut tyttären lähdöstä Önnigebyhyn. Puhuttiinhan niistä taiteilijoista kaikenlaista... J.A.G. Acke, Eja ensimmäisen kerran. Muotokuva tulevasta vaimosta. Önningeby 1887
Edvard Westmanin muotokuvasta välittyy taiteilijan charmi katsojaan. Kristian Kroghin maalaus vuodelta 1888.

 

Rohkea Elin Danielsson jäi talveksi Önningebyhyn. Tätä tietenkin paheksuttiin. J.A.G. Acken muotokuvassa on viehkeyttä ja auki olevat hiukset symboloivat paitsi vapautta myös jotain uskaliasta. Maalaus vuodelta 1887.
Victor Westerholmim maalaus Ahvenanmaalta 1891.
Edvard Westmanin suurikokoinen työ Önningeby vuodelta 1890.

 

Eli Alfhild Norlundin aihe Önningebystä. Maalauksissa hahmot ovat usein joko osana maisemaa, siihen sulautuen tai sitten päinvastoin, siitä irrallaan, symboloimassa ihmisen ja luonnon eroa.
Victor Westerholmin työstä välittyy haikeus. Se tunne, kun kaikki muut ovat jo lähteneet ja kesä on ohitse eikä postivenekään tuo odotettua kirjettä. Eckerön postilaituri 1884

Mikäli itämeren taide kiinnostaa, pidän aiheesta luennon Kanneltalolla, auditoriossa ensi tiistaina 5.11. klo 17. Siellä kerron lisää mm. Önningebyn sekä Skagenin taiteilijoista sekä tarkastelen miten Itämerta on kuvattu eri aikoina. Tilaisuus on maksutun, lämpimästi tervetuloa!  

 

Näyttelyyn voit tutustua Didrichsenin taidemuseossa, Kuusisaaressa.

 

Katjablogiuusi s100x100 q80 noupscale

Katja Weiland-Särmälä

Katja Weiland-Särmälä on väitöskirjaa tekevä taidehistorioitsija ja historioitsija sekä löytöretkeilijä kauneuden, designin ja taiteen maailmassa.