Didrichsenin taidemuseo esittelee Ahvenanmaalla vaikuttaneen Önningebyn taiteilijasiirtokunnan ja Tuusulajärven taiteilijayhteisön elämää ja taidetta. Näyttely vei minut aurinkoisiin kesäpäiviin. Se oli ehkä parasta lääkettä tähän marraskuiseen pimeyteen.
Taustaa Önningebylle ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisöille voi hakea Pariisin uusista tuulista, jossa maalaiselämää kuvaavat aiheet, "aito kansa" ja ulkoilmamaalaus paikanpäällä olivat suuressa suosiossa. Taiteilijat pakkasivat myös pohjoismaissa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat maaseudulle ja rannikolle kuvaamaan aitoja kalastajia ja maaseudun elämää.
Luonnon helmassa maalaamista helpotti kun tehdasvalmisteisia valmiita öljyvärejä tuubeissa alkoi olla saatavissa eikä värejä tarvinnut enää sekoittaa jauheesta. Öljyvärit tuubissa sopivat niin kertamaalaukseen, impressionismiin kuin ulkoilmamaalaukseenkin. Työt saatettiin maalata alla prima eli kertamaalauksena, valmiiksi yhdellä maalauskerralla ennen kuin öljyväri kuivuu. Hetkellisyyden, autentisuuden ja vaikutelma siitä, että taiteilija todella oli paikanpäällä maalaamassa eikä ateljeessa tuli välittyä kuvasta.
Molemmissa näyttelyssä kuvatuissa yhteisöissä oli paljon samaa kuten en plein air eli ulkoilmamaalaus, taiteilijoiden verkostoituminen ja runsas määrä ikoniseksi muuttunutta, suomalaista sielunmaisemaa puhuttelevaa taidetta. Önningebyn taiteilijasiirtokunta oli kuitenkin periaatteessa luonteeltaan tilapäinen ja kesään painottuva, Tuusulaan sitä vastoin muutettiin vakituisesti. Tosin Victor Westerholm perheineen hankki Lemströmin kanavan läheltä myös oman asunnon, Tomtebon ja muutama taiteilija vietti Ahvenanmaalla myös talvikauden. Pääosin taiteilijat Önningebyssä kuitenkin asuivat siellä vain kesäisin kalastajilta tai paikallisilta maanviljelijöiltä vuokraamissaan asunnoissa, joihin moneen sisältyi myös täyshoito. Naistaiteilijankaan ei tarvinnut huolehtia päivittäisistä kokkailuista tai siivoamisesta, vaan he saattoivat keskittyä taiteeseen. Önningebyssä olikin paljon myös paljon maalaavia naisia. Verrattuna Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön, oli Önningebyssä vaikutti myös lukumäärällisesti enemmän taiteilijoita, joista osa saapui sinne Suomen ohessa Ruotsista, Eestistä ja jopa Italiasta. Toiset vaikuttivat Önningebyssä useita vuosia, toiset viettivät siellä vain yhden kesän. Melkeinpä yhtä kiehtovia ellei jopa maalauksia kiehtovampia ovatkin monisyiset rakkaustarinat joita niin Önningebyssä kuin Tuusulanjärvellä riittää kerrottavaksi.
Mikäli itämeren taide kiinnostaa, pidän aiheesta luennon Kanneltalolla, auditoriossa ensi tiistaina 5.11. klo 17. Siellä kerron lisää mm. Önningebyn sekä Skagenin taiteilijoista sekä tarkastelen miten Itämerta on kuvattu eri aikoina. Tilaisuus on maksutun, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyyn voit tutustua Didrichsenin taidemuseossa, Kuusisaaressa.
