Jo lasten ollessa pieniä olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että lapsi kulkee mukana eri riennoissa. Haluan, että hän pääsee mukaan maailmaan, josta itsekin ole kiinnostunut. Tämä on myös saamani aineettoman perinnön eteenpäin siirtämistä.
Perheessämme on kaikkiaan viisi lasta, joita olen vuosia vienyt eri museoihin ja taidenäyttelyihin -väliin huonommalla ja väliin paremmalla menestyksellä. Vuosien kokemus on opettanut tiettyjä vinkkejä, miten museovierailut lasten kanssa onnistuvat parhaiten. Monille kynnys lähteä museoon lapsen kanssa saattaa olla korkea. Taiteeseen ja kulttuuriin ei tule suhtautua "lapsen sivistämisprosessina", vaan museokäynnit voivat olla osa luontevaa yhdessäoloa lapsen ehdoilla.
Yksi nyrkkisääntö on se, ettei ahmita liikaa kerralla. Kun pikkuväkeä on matkassa, ei välttämättä kannata kiertää koko laajaa kokonaisuutta, vaan keskittyä muutamaan helmeen. Lisää voi hamuta sitten seuraavalla kerralla. Näin näyttelystä jää myös lapselle asioita paremmin mieleen, kuin kaahaamalla sen tuhatta ja sataa läpi.
Taidemuseossa pysähdymme yleensä muutaman taulun eteen pitemmäksi aikaa ja kerron niistä tarinan. Tai vastaavasti lapsi voi myös itse yrittää rakentaa tarinaa teoksen ympärille. Myös aikuiselle on hauskaa ja opettavaista saada uusia tulkintoja taideteoksista. Joskus lapsi näkee "viattomin silmin" selkeämmin kuin kaavoihin kangistunut tai ennakkoluuloinen aikuinen.
Onneksi on vielä monta museota käymättä! Museokäynnit ovat tuottaneet iloa koko perheelle. Pienen lapsen ilo tarttuu ja hänen havaintojensa kautta oppii itsekin näkemään tututkin asiat tuoreesti.