"Porvoon vanha kaupunki henkii omaa mennyttä aikaansa. Jo ensi hetkinä, mutkikkaine katuineen ja jyrkkine mäkineen se kietoi minut pauloihinsa. Porvoon Vanha Tuomiokirkko on ihan oma maailmansa, siellä käydessä ei voi olla aistimatta sen historiaa ja tarkkaan kuuntelemalla erottaa sen kuiskailemat tarinat menneisyydestä. Sanotaan, että Porvoo on muistojen kaupunki."
Elin Kjäldström 1900-l alun Porvoosta
Lainaus on kuvailee yli sadan vuoden takaista Porvoota, mutta yhtä hyvin se kuvastaa sen tunnelmaa myös tänään. Rakastan tätä pikkukaupunkia samalla tapaa kuin isoisäni äiti tuota kirjoittaessaan. Tietyin väliajoin minun on päästävä käymään kaupungissa ja vietettävä siellä nostalgiantäyteinen päivä.
Aloitin kierrokseni barokkiklassismia edustavasta 1762-64 rakennetusta Porvoon Museosta, joka jo itse rakennuksenakin omaa mielenkiintoisen historian. Se on Suomen vanhin raatihuone ja historiallisesti merkittäväksi sen tekee myös se, että siellä pidettiin vuoden 1809 valtiopäivien aateliston ja porvariston istuntoja. Rakennuksen on aikoinaan suunnitellut Gotthard Flensborg. Museossa on paljon "kaupungin omien taiteilijoiden" kuten Ville Vallgrenin, Saara Hopea-Untrachtin, Albert Edelfeltin ja Johan Knutsonin taidetta.
Kävellessäni vanhan Porvoon katuja voin hetkeksi palata ajassa taaksepäin isoisäni nuoruusvuosiin 1910-luvulle, jolloin hän asui kaupungissa. Siirtomaatavarapuodit, herkkukaupat ja vanhat viehättävästi kallellaan olevat rakennukset ovat säilyneet suhteellisen ennallaan.
Kaikki kierrokseni liikkeet ja museot sijaitsevat Porvoon vanhassa kaupungissa.
