Vietän koko kesäni Hangon vapaa-ajankodissamme, mutta pyrin käymään siellä myös muina vuodenaikoina. Vanhalla kylpyläkaupungilla on kahdet kasvot, joista toiset se paljastaa turisteille ja toisen tuntevat vain ne, jotka asuvat Hangossa. Rakastan pikkukaupungin  rauhaa ja hiljaisuutta vilkkaan lomasesongin vastapainona. Talviunta nukkuva kaupunki herää kuitenkin eloon Villa Orrmanissa, joka sijaitsee Raatihuoneentorin laidalla, puiston vieressä.  Vaaleassa huvilassa voi aistia aitoa hankolaistunnelmaa ja henkäyksen  mennyttä maailmaa.  Talon narisevat lattiat, hieman rapiseva maali ja kaartuvat pinkopahvitapetit vain lisäävät paikan charmia. Monen konseptin talossa kahvila-antikvariaatin rinnalla toimii myös Hangon käsityöläisten puoti sekä vintage-antiikkikauppa.

.

Tuoreen pullan ja kahvin aromeihin sekoittuu kirjojen ummehtunut tuoksu kuten kansankynttilän entiseen kotitaloon sopiikin.  Kahvia siemaillessa katse harhailee pakostikin kirjoja notkuviin hyllyihin, joista olen löytänyt paitsi paikallishistoriallisia eepoksia, myös vuosia sitten painoksensa loppuunmyynyttä kaunokirjallisuutta ja hyödyllistä tutkimuskirjallisuutta. Pieni Vintagepuoli "Ditt och Datt" on ehdottomasti kierrettävä kahvittelun päätteeksi. Nimi kuvastaa hyvin sen tarjontaa. Kirjakasojen päällä, hyllyillä ja eteisen rappusilla on mielenkiintoisia esineitä, mennyttä maailmaa, mutta twistillä. Jokaisella tavaralla, korulla, kipolla ja kupilla on tarinansa, historia. Jos ei sitä tiedä, sen voi aina kuvitella.

Joskus mietin, mikä kuluneissa, käytetyissä ja elämää nähneissä tavaroissa minua kiehtoo? Vanhojen esineiden lumo perustuu monesti siihen, että ne herättävät mielikuvia ajasta ennen meitä, elämäntavasta ja ihmisistä, jotka ne ovat omistaneet.  Tai muistuttavat meitä jostakin: mummolan kesistä, lapsuuden leikeistä, ajasta joka ei palaa. Esineet ovat ikäänkuin fragmentteja, jotka ovat tallentaneet itseensä osan kadotettua aikaa.

Löysin puodin eteisestä sinisen kelkan, jonka ristin mielessäni ”Rosebudiksi” Orson Wellesin moneen otteeseen maailman parhaaksi elokuvaksi valitun "Citizen Kanen" innoittamana. Elokuvan juonessa selvitetään  takautumien kautta varakkaan merkkimiehen ennen kuolemaansa lausumien sanojen  merkitystä. Miksi hän sopersi "Rosebud" (Ruusunnuppu) viimeisenä henkäyksenään? Kuka tai mikä oli "Rosebud"? Vasta elokuvan lopussa katsojalle selviää, että sanojen takana oli  "Rosebudiksi" nimetty lapsuuden kelkka. Siihen liittyviin muistoihin kiteytyi se, mitä tuo näennäisesti elämässään kaiken saavuttanut mies jäi kaipaamaan. Meillä kaikilla on jokin menetetty, taakse jäänyt esine,  johon liittyvät onnelliset hetket muistoissamme. Mikä on sinun "Rosebudisi"?

Linkki Hangon matkailijoille

http://tourism.hanko.fi/hanko-kautta-aikojen/

http://www.lovepeaceharmony.fi/

Hangon matkailulla, "Hulluna Hankoon", Alan's Cafella, Hangon käsityöläisillä, ja Ditt och Dattilla on facebookissa omat sivunsa.